Ison miehen äänessä on häivähdys värinää. EM-hopean voittaminen on Olli-Pekka Karjalaiselle tunteikas paikka.
"Pitkä tie on kuljettu, ja matkan varrella on ollut aikoja, jolloin kukaan muu kuin minä, Arto (valmentaja Arto Rinta-aho) ja läheisimmät ihmiset ovat jaksaneet uskoa asiaamme", Karjalainen nieleskelee.
"Mutta tässä ollaan. Tuntuu aivan mahtavalle."
Kentältä stadionin uumeniin marssiessa Karjalainen ei oikein osannut päättää, mikä sisällä vellovista tunteista on voimakkain. Tiukassa mitalitaistelussa kultamitali karkasi Valko-Venäjän Ivan Tikhonille vain 27 sentin erolla. Valko-Venäjän Vadim Devjatovski puolestaan oli kahdeksan sentin päässä Karjalaisesta.
"Tuolla kentällä ei ajattele, että on voittanut EM-hopeaa, vaan hävinnyt kullan. Koko ajan hyvän olon tunne hopeamitalista on kasvamaan päin."
"Palkintopallilla kullan häviäminen ei ihan varmasti enää potuta pätkääkään. Vaikka Maamme-laulua ei soiteta, niin siniristilippu kuitenkin nousee salkoon", Karjalainen hekumoi.
Mitalikolmikko kiskaisi lekansa 80 metrin paremmalle puolelle: 81,11 - 80,84 - 80,76. Karjalaisen hopeatulos on miehen paras kahteen vuoteen.
Hopeamitalisti Karjalainen on ehtinyt koluta miesten arvokisoja jo vuodesta 1998 sakka, vaikka ikää on vasta 26 vuotta.
Tien varrelle on mahtunut ennen Göteborgia kahdeksat arvokisat. Mitaliainesta miehessä on ollut viimeiset viisi vuotta, mutta vasta nyt nappasi.
"Nyt on uskottavaa sanoa, että välillä on ollut huonoa tuuria, vaikka välillä homma on kaatunut nuoren miehen hermoiluun. Onhan siinä ollut monenlaista sähellystä", Karjalainen sanoo.
Monenlaisia on ollut myös neuvonantajia. Huonoina arvokisavuosina Karjalaisen päätä on paranneltu isolla joukolla.
"Ne asiat minä olen jättänyt ihan omaan arvoonsa. On aika heikko tilanne, jos pitää lehdestä lukea, miten itsellä menee", Karjalainen hymähtää.
On heittäjän oma uskokin ollut koetuksella. Vaikein paikka oli Ateenan olympialaiset. Kisojen alla mies pöllyytti nurmea 80 metrin viivan paremmalta puolelta ja heitti SE-lukemat 83.30. Ateenassa tie tyssäsi karsintaan .
"Pitkän kautta tähän on tultu, mutta nyt helpottaa. Nyt tiedän, että pystyn heittämään mitaleille tulevaisuudessakin."
Huono kenraali,
hyvä ensi-ilta
Penkkiurheilijoiden usko Karjalaisen mitalimahdollisuuksiin oli lujilla ennen EM-kisojakin. Luottamus natisi välillä myös heittäjän itsensä mielessä.
Karjalainen tuli EM-kisoihin surkeasti menneen valmistavan kisan kautta. Helsingin GP-ilta kaksi ja puoli viikkoa sitten oli yhtä työtä ja tuskaa. Se oli myös avain mitalimitoille.
"Se kisa toi ongelmat niin hyvin esille, että niihin oli hyvä tarttua", Karjalainen sanoo.
"Tuon kisan jälkeen palasimme heittämisessä ihan perusasioihin. Menimme harjoitusrinkiin nöyrinä poikina", valmentaja Rinta-aho lisää.
Göteborgissa tekniikkaongelmat olivat pois ja nöyryys tallella. Kaiken kruunasi helsinkiläisen rento olo.
"Kentällä läppä lensi ja siellä oli mukava olla. Pääsin sen kynnyksen yli, ettei yleisön kannustus enää tuonut paineita vaan voimia", Karjalainen myhäilee.
Oman mausteensa mitalikeittoon heitti myös estejuoksija Jukka Keskisalo. Perjantaina Karjalainen huusi hotellihuoneessaan kultajuoksun aikana äänensä käheäksi.
"Viimeistään silloin tajusin, että täällä on kaikki mahdollista. Ei mitaleja kannata jakaa ennen kuin kisa on heitetty."