Lähestyvä suhdannehuippu ja sitä seuraava hitaamman kasvun jakso eivät näytä eroavan oleellisesti aiemmista suhdannekierroista. Nousu- ja laskukausien samanaikaisuus eri maissa on Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n muutama vuosi sitten tekemän tutkimuksen perusteella kuulunut osana maailmantalouden kehitykseen ainakin 1880-luvulta lähtien.
Talouden kasvuluvut ja ennusteet viittaavat siihen, että globalisaation takia maailmantalouden pitkän ajan kasvu on noussut aiempaa merkittävästi vahvemmaksi, vaikka arvioissa on hajontaa. Se näkyy selvästi henkeä kohti lasketun maailman bruttokansantuotteen kehityksessä.
Nousu- ja laskusuhdanteet ovat kuuluneet osana talouden kehitykseen hyvin kauan. Kysynnän ja tarjonnan vaihteluiden aiheuttama suhdannekierto on pysynyt osana maailman talousjärjestelmän kehitystä läpi talouden kaikkien myllerrysten. Merkittävin ero aiempiin suhdannekiertoihin on tänä päivänä suhdannevaihteluiden tasaantuminen sekä suhdannekierron keston ja laskusuhdanteiden välien pidentyminen.
Suhdannesyklin keskimääräinen kesto on IMF:n mukaan ollut 24 vuosineljännestä eli 6 vuotta. Nykyaikaisen suhdannekierron laskusuhdanne kestää keskimäärin 1,5 vuotta ja noususuhdanne keskimäärin 4,5 vuotta. Suhdannekierto on aiemmin yleensä johtanut kokonaistuotannon keskimäärin 14 prosentin kasvuun. Silmiinpistävää on suhdannekierron perusluonteinen samankaltaisuus kaikilla jaksoilla muista eroista huolimatta.
Laskusuhdanteet olivat syvimpiä sotien välisinä vuosina ja matalimpia nopean tuottavuuden kasvun vuosikymmeninä vuosina 1950--1973. Silloin noususuhdanteet olivat myös voimakkaampia kuin muilla jaksoilla. Taloushistoriaan sodan jälkeiset vuosikymmenet ovat jääneet "kultaisina vuosina". Globalisaation ansiosta maailmantalous näyttää siirtyneen uuteen talouskasvun supersykliin, jonka aikana kasvu on nopeampaa ja laajapohjaisempaa kuin koskaan aiemmin.