Emeritus-professori Erkki ”Susi” Pulliainen asuu Joroisissa, mutta horisontti on pohjoisessa.
– Horisonttini on edelleen vanhassa vaalipiirissä ja Pohjois-Suomessa, ihan puhtaasti, sanoo valtiopäiväneuvos, emeritusprofessori Erkki Pulliainen (vihr.).
Arvostettu vihreä ajattelija ei asu enää vakituisesti Oulussa, vaikka hän kirjoittaa yhä kolumneja Kalevaan. Pulliaisen pariskunnan koti sijaitsee nykyään Etelä-Savon Joroisissa Riitta Pulliaisen entisessä kotitalossa. Pitkäaikainen Oulun-asunto on pääasiassa perheen aikuisten lasten käytössä satunnaisesti.
Erkki Pulliainen toimi kansanedustajana yhteensä 24 vuotta ja hän kuului Vihreän liiton perustajiin 1988. Puolueen saavutuksista kolmen vuosikymmenen aikana hänellä on selkeä käsitys. Vihreät ovat Pulliaisen mukaan toimineet Suomessa ennen muuta uusiutuvuuden kulttuurin mannekiineina.
– Olemme saaneet ihmisten hyväksynnän eräänlaiselle vihreälle paketille, joka on pitkälti samanlainen kuin Saksassa. Ranskastahan koko homma lähti 1960-luvun alussa liikkeelle. Ajatusten soveltaminen pohjoisen olosuhteisiin on vaatinut erikoisosaamista. Olemme pyrkineet olemaan mukana kaikessa, mikä on Euroopan mittakaavassa ajankohtaista.
– Kierrätystalouteen heräsimme vähän liian myöhään, ja yritystoiminta ehti aatteellisuuden edelle. Fennovoiman ydinvoimalanhankkeen puutteita ja keskeneräisyyksiä puolueen tulisi nostaa esille voimallisemmin. Fennovoima on saanut aika rauhassa tiedottaa, että ilmoja pitelee. Yhtiö myy mainoksilla ihmisille käsitystä siitä, että se on olemassa ja vielä tästä nousee.
Ydinvoimarakentamisen rinnalla toinen yhteiskunnallinen painopiste emeritusprofessorin ajatuksissa on hallitsemattoman kaivostoiminnan vaikutus ihmisiin ja luontoon.
– Vihreät ovat uskaltaneet asettaa liian helposti lupia saavat kaivokset kyseenalaisiksi. Tornionjokikin aiotaan tuhota Hannukaisen kaivoshankkeella ilman, että kenenkään silmä värähtää. Uudelleen viritettynä Hannukainen on paha juttu.
Viimeksi maailmalla ja Suomessa on herätty puhumaan mikromuoveja ja muovipusseja vastaan. Pulliaisen mukaan otteiden pitäisi tässäkin asiassa olla paljon nykyistä konkreettisempia ja näkyvämpiä.
– Esimerkiksi Greenpeacen tulisi toimia ihan toisella tasolla, vaikka sinänsä heidän toimintamallinsa on erittäin hyvä. Greenpeacella pitäisi olla omat, globaalit tv-kanavat pitämään herätysliikettä voimissaan. Tällä hetkellä me luonnonsuojelijat jäämme koko ajan mediajulkisuudessa takajoukkoihin.
– Mikromuoveja muodostuu jopa järvikulttuureissa ja jokivesistöissämme, mistä ne kulkeutuvat Itämereen. Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä tämän asian pitäisi olla priorisoituna kärkihankkeiden joukossa.
Ajankohtaisia tapahtumia ja keskustelunaiheita Pulliainen siis seuraa lähes entiseen tapaan. Hän pitää itsensä ajan tasalla lukemalla säännöllisesti muun muassa Kalevaa, Maaseudun Tulevaisuutta, Kauppalehteä ja Helsingin Sanomia.
Ihan kaikki ei sentään ole entisellään. Terveys on iän myötä ruvennut reistailemaan.
– Käytännössä olin pitkään lähes liikuntakyvytön, mikä rupesi rassaamaan henkisesti. En käynyt missään enkä pitänyt edes puhelinta auki.
Hänen vasen jalkansa vammautui lapsuudessa. Oikea nilkka meni huonoksi ohitusleikkauksen komplikaation seurauksena 2010.
– Nyt olen kannustusten saattelemana harrastanut päivittäin kuntopyöräilyä. Yhtenä päivänä sain jo haetuksi postin laatikosta ilman apuvälineitä ja horjumisia. Siinä mielessä tulevaisuus näyttää valoisammalta.
– Kirjoittaminen on ollut minulle erittäin virkistävää, varsinkin kun ihmiset näyttävät myös lukevan juttujani.
Erkki Pulliainen
Syntynyt 23. kesäkuuta 1938 Varkaudessa.
Asuu Joroisissa. Naimisissa Riitta Pulliaisen kanssa. Viisi lasta, joista kaksi ensimmäisestä avioliitosta. Seitsemän lastenlasta.
Luonnontieteiden kandidaatti 1960, filosofian kandidaatti 1964, filosofian lisensiaatti 1964, filosofian tohtori 1966, maatalous- ja metsätieteiden maisteri 1968. Oulun yliopiston eläintieteen professori 1975–2001. Oulun yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani 1980–1987.
Vihreiden kansanedustaja 1987–2011.
Oulun kaupunginvaltuuston jäsen 1985–2011. Oulun kaupunginhallituksen jäsen 1985–1987
Julkaissut 64 kirjaa ja yli 500 tieteellistä artikkelia. Suomen tietokirjailijoiden Tietokirjailijapalkinto 2007. Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteiden kunniatohtori 2002. Valtiopäiväneuvos 2011.
