Kari Sohlberg on todellinen suomalaisen elokuvauksen grand old man. Ainakaan mies itse ei muista ketään toista samoihin aikoihin aloittanutta, joka olisi yhä alalla. Itse asiassa Sohlberg itsekin on juuri pistänyt linssit pussiin, sillä 29. heinäkuuta avaava Roskisprinssi on hänen jäähyväistyönsä.
Tuoreen eläkeläisen tunnelmat ovat hyvät.
"Työ on ollut mitä mielenkiintoisinta, mutta nyt oli oikea hetki lopettaa. Parempi tehdä se ennen kuin on pakko. Elämässä on paljon muutakin hommaa kuin työ, ja elokuvasta aion pysyä nyt visusti erossa."
Uraansa muistellessaan Sohlberg korostaa useaan otteeseen hyvää tuuriaan.
"Elämääni on leimannut sattuma hyvässä mielessä. Uusia tehtäviä on suorastaan kävellyt hakematta vastaan."
Ura alkoi, kun Sohlberg hakeutui piirtäjäksi pääesikunnan koulutusosastoon.
"Tittelini oli muistaakseni kolmannen luokan ylimääräinen piirustaja", Sohlberg naureskelee. Samassa osastossa tehtiin koulutuselokuvia, ja valokuvauksesta kiinnostunut Sohlberg pääsi kameramieheksi. Näin hän saikin koulutuksen alalle suoraan tekemällä.
Armeijan leivistä hän hyppäsi mainoselokuvafirman palvelukseen. Samassa yhtiössä työskenteli Pekka Puupää -elokuvista muistettava Armand Lohikoski, jonka kanssa Sohlberg kierteli kuvaamassa esimerkiksi maatalousnäyttelyitä.
MTV:llä Sohlberg tutustui Spede Pasasen porukkaan, ja näin hän pääsi kuvaamaan ensimmäistä kokopitkää elokuvaansa, Millipilleriä vuonna 1966.
Samoihin aikoihin kotimaisen elokuvan tuotantosysteemi oli romahtanut muun muassa näyttelijälakon myötä, ja elokuvat siirtyivät studiosta aidoille tapahtumapaikoille.
"Oppi-isiini kuului Esko Nevalainen, jolta opin valon merkityksen kuvauksessa. Studiossa valaisu on helppoa, mutta ulkosalla asiaa pitää miettiä monien muuttujien takia."
Sohlbergin työtapaan kuuluu tarkka ennakkosuunnittelu. Jokaista elokuvaa varten hän piirsi storyboardin eli kuvasuunnitelman.
"Siihen tulee noin 800 kuvaa per pitkä elokuva. Storyboard ei kuitenkaan ole mikään laki", Sohlberg korostaa.
"Tiimin jokainen jäsen saa käsikirjoituksesta hieman erilaisen näkemyksen. Storyboard tarjoaa tietyn konkreettisen alustan johon tarttua. On eri asia kuinka kukin sitä käyttää, sillä tilanne elää ja sen pitää elää aina kuvaustilanteessa. Kuvasuunnitelmaan ei siis pidä juuttua, mutta se on hyvä pohja."
Elokuva on aina ryhmätyötä, Sohlberg painottaa.
"Kuvaaja on kuvaustilanteessa näkyvä hahmo ja hänestä tehdään monesti sankari. Kukaan ei kuitenkaan tee mitään yksin, ja olen saanut työskennellä lahjakkaiden valomiesten, lavastajien, puvustajien ja ohjaajien kanssa."
Sohlberg pitää elokuvaa ennen kaikkea ohjaajan lajina, ja hänelle merkittäviä ohjaajia ovat olleet esimerkiksi Matti Kassila, Matti Ijäs ja Markku Pölönen.
Sohlberg näkee itsensä enemmän taiteilijana kuin teknikkona. "Tekniikka ja kalusto on aina ollut minulle vieraampaa, tärkeintä on ollut jälki joka niillä syntyy."
Kalusto on kuitenkin muuttunut ja kasvanut.
Sohlberg muistelee Maa on syntinen laulu -elokuvan (1973) neljän hengen kuvaus- ja äänitystiimiä ja matkalaukkuun mahtunutta valokalustoa.
"Koko kuvausryhmä mahtui Range Roveriin. Nykyään kuvausryhmälle ei tahdo löytyä tarpeeksi suurta parkkipaikkaa."
Nykyinen kuvaajapolvi on Sohlbergin silmin erittäin taitavaa ja he ovat saaneet hyvän koulutuksen.
"Kuvaajia kuitenkin koulutetaan jo liikaakin työtilanteeseen nähden. Hyvä taiteellinen koulutus menee tavallaan hukkaan, jos ei pääse tekemään oikeita elokuvia."
Elokuva on siirtymässä yhä enemmän digitaaliseen tekemiseen, ja Sohlbergkin ehti kuvata muutaman elokuvan suoraan digikameralla.
"Minun silmääni filminegatiivi on edelleen kaikkein paras, mutta ei sen puolesta kannata alkaa mihinkään taisteluun. Digivälineet kehittyvät koko ajan, ja nykyään on jo välillä vaikea erottaa, onko elokuva tallennettu digitaalisesti vai filmille."
Hyvän kuvaajan tärkeimpänä ominaisuutena Sohlberg pitää pitkää pinnaa.
"Jos sitä ei löydy, kannattaa vaihtaa alaa. Niin usein kuvattaessa joudutaan tilanteisiin, joissa hermot ovat koetuksella."
Elokuvantekoa Sohlberg ei pidä sen kummempana kuin mitään muutakaan työtä.
"Tärkeintä on tehdä hyvin sen mitä tekee, niissä olosuhteissa mitkä on tarjolla. Tässä suhteessa minulla on hyvä omatunto."
