Bodomin surmista päätöksen perjantaina antanut Espoon käräjäoikeus oli vahvasti vakuuttunut Nils Gustafssonin syyttömyydestä. Hämmentävää oli muun muassa se, miten heikoiksi poliisin todisteet ja syyttäjien näyttö osoittautuivat.
Bodominjärven surmatyö kuuluu Suomen oikeushistorian erikoisimpiin tapauksiin. Ensiksi harvinainen ja raaka kolmen ihmisen surma, joka jäi selvittämättä vuosikymmeniksi. Sitten uusi vakava poliisitutkinta yli neljän vuosikymmenen jälkeen, uusiin DNA-todisteisiin nojaava rikossyyte ja lopulta käräjäoikeuden tuomio, joka vapautti syytteessä olleen Nils Gustafssonin.
Oikeuskäsittely on ollut poikkeuksellinen myös sen saaman ennennäkemättömän julkisuuden vuoksi. Se on runnonut ennen kaikkea syytettyä mutta myös hänen omaisiaan, ja epäilemättä se on ollut viiltävää myös kolmen vainajan omaisille. Aika ajoin on ollut aihetta huutaa jopa vainajien kunnioituksen perään, mutta toisaalta monilla intiimeilläkin seikoilla on ollut merkitystä, kun Bodominjärven tapahtumiin on haettu selvyyttä. Siksi niistä on kerrottu myös julkisuudessa.
Kolmen toverinsa murhasta syytetty Gustafsson on oikeuden mukaan yksiselitteisesti syytön. Vaikka jo varsinaisen oikeuskäsittelyn päätyttyä nähtiin, ettei riittävää näyttöä syyllisyyden tueksi löytynyt, Espoon käräjäoikeuden tuomio tukee yllättävänkin vahvasti espoolaisen syyttömyyttä. Käräjäoikeuden mielestä nuoret surmasi ulkopuolinen murhaaja.
Oikeus esitti päätöksensä tueksi monia seikkoja, painokkaasti esimerkiksi sen, mistä Gustafssonin verijälkiä oli löytynyt ja mistä ei. Tässä oikeuden näkemys oli tyrmäys sekä poliisin että syyttäjän suuntaan. Juuri uusimman tekniikan avulla tutkituista verinäytteistä odotettiin vakuuttavia todisteita siitä, että surmatyön tekijä on Gustafsson. Tutkimukset eivät kuitenkaan tuota näyttöä antaneet.
Käräjäoikeus myös arvioi todistajien luotettavuutta tavalla, joka tuki Gustafssonin syyttömyyttä. Viime kesänä julkisuuteen tulleen, Gustafssonin ja surmatun Seppo Boismanin riitelystä kertoneen naisen tarinan oikeus tulkitsi epäluotettavaksi, mutta piti luotettavana kahden surmapaikalle osuneen lintupojan tarinaa, jonka perussisällön he alun perin kertoivat jo kohta surmatyön jälkeen. Sen mukaan surmaaja olisi ollut joku ulkopuolinen.
Vielä oikeudenkäynnin jälkeenkin julkisuuteen tuli todistajia, joiden kertomukset näyttivät tukevan Gustafssonin syyllisyyttä. Eri asia kuitenkin on, mikä arvo niille lopulta annettaisiin hovioikeudessa, jos se jutun eteensä saisi.
Koko tapauksen käsittelyn suuri ongelma oli se, että miten suhtautua vuosikymmenten takaisiin muistikuviin. Niiden luotettavuus on pakosta heikentynyt. Oikeus huomautti aiheellisesti, että epävarmuustekijät eivät voi koitua Gustafssonin vahingoksi. Kanta vastaa läntisen oikeusjärjestelmän perusteita.
Vielä perjantaina oli epäselvää, valittaako syyttäjä tai uhrien omaisten asianajaja päätöksestä hovioikeuteen. Mahdolliselta näytti, ettei valitusta tule, jolloin tapauksen oikeudellinen käsittely olisi päättynyt. Bodomin surmat pysyvät kuitenkin julkisuudessa siksi, että surmaaja on yhä tietymättömissä ja surmatekojen mysteeri selvittämättä.
Oikeuden vapauttamaan Gustafssoniin pitää kuitenkin suhtautua ilman sarvia ja hapaita niin, että hän on syytön. Hänen maineensa on myös puhdistettu, ja hänellä lienee aikanaan oikeus korvauksiin.