Hallituksen kuin ohimennen tekemä pankkien tukipäätös on paljon suurempi kuin oli 1990-luvun pankkituki. Erona on, että takauspäätös on toistaiseksi vain teoreettinen. Sellaisena se saisi pysyäkin.
Valtiovarainministeriö kätki maanantaina sähköisen tiedotteensa keskelle tiedon siitä, että valtio varautuu antamaan suomalaispankeille takauksia 50 miljardia euroa ja lisäksi tekemään pääomasijoituksia pankkeihin korkeintaan noin neljällä miljardilla eurolla.
Nämä numerot ovat samaa suuruusluokkaa kuin 1990-luvun alun pankkitukeen kuluneet rahamäärät. Erona on, että silloin puhe oli markoista ja nyt euroista.
1990-luvun pankkikriisissä annettiin suoraa pankkitukea noin 60 miljardia markkaa ja takauksia noin 30 miljardia. Osa rahoista tuli takaisin ja kun loppulaskuja on selvitelty, veronmaksajien tappioiksi koituu vajaat 40 miljardia markkaa. Summat vaihtelevat laskutavoista riippuen, mutta suuruusluokka on tämä.
Rahan arvon muutos huomioiden sata miljardia markkaa 1990-luvun alusta vastaisi nyt yli 20 miljardia euroa. Sotakorvausten hinnaksi laskettiin hieman myöhemmin 1990-luvulla sen hetken rahassa 150 miljardia markkaa.
Toisin sanoen valtio avasi nyt vähin äänin piikin, joka ainakin teoriassa on moninkertainen aiempaan pankkitukeen verrattuna ja jopa sotakorvauksia suurempi. Nyt päätetyn pankkituen yläraja vastaa noin 30 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, mikä sekin on reippaasti enemmän kuin mitä pankkitukeen kului lamavuosina.
Kun eduskunta pian saa takauspäätöksen eteensä, nämä suuruusluokat on hyvä pitää mielessä. Jos Suomen pankkien tila pysyy sellaisena kuin nyt näyttää, mitään huolta ei pitäisi olla eikä koko pankkitukea tarvita. Mutta tähän lauseeseen sisältyy sana "jos". Todellisuudella on viime aikoina ollut tapana olla piittaamatta ennusteista, muutenhan ei maailmalla oltaisi nykyisessä jamassa.
Toki on samalla kohtuullista tiedostaa, että koko uusi pankkitukipäätös tehtiin tosiasiallisesti EU:n mitassa jo toista viikkoa sitten. Suomen on tarpeen toimia linjassa muiden maiden kanssa. 50 miljardin euron kokonaissumma perustuu pankkien ulkona olevien sijoitustodistusten ja ensi vuoden loppuun mennessä erääntyvien joukkolainojen yhteissummaan, eikä sellainen lasku voi käytännössä mitenkään kaatua kokonaan valtion syliin. Nyt lähinnä luodaan jonkinlaista viimeistä varmistuslinjaa, jonka avulla koetetaan palauttaa kadonnutta luottamusta rahoitusmarkkinoille.
Muissa maissa valtion takaussummat ovat suhteessa vielä huimempia ja samalla tilanne vakavampi. Esimerkiksi Ruotsi julkisti 150 miljardin euron pankkitukipaketin, joka vastaa jo 60 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Samalla Ruotsin pankeilla on etenkin Baltian maista isoja ja todellisia riskejä.
Muutenkin vertailu toimii yhä Suomen eduksi. Suomen rakennusteollisuus oli tiistaina hyvin huolissaan siitä, että talonrakentamisen aloitukset ovat selvästi laskussa. Pudotus on kuitenkin vielä syvempi Ruotsissa, josta juuri kerrottiin 40 prosentin vähennyksestä talojen rakentamisessa toissavuoteen verrattuna.
Vaikka pankkituen maksimi on teoreettinen luku, talouden synkkyys ei ole teoriaa. On käsittämätöntä, ettei hallitus järjestänyt reilusti tiedotustilaisuutta kertoakseen, mitä "rahoitusmarkkinoiden vakauttaminen" oikeasti tarkoittaa. Laistaminen viittaa paniikkiin vaalien alla.