Lähes 30 000 ihmistä pakkautuu päivittäin Ruhpoldingin ampumahiihtostadionille. Saksalaisille kyse ei ole yhdestä kilpailusta, johon tehdään parin tunnin täsmäisku.
Heille kisapäivä alkaa aikaisin aamulla ja päättyy myöhään illalla. Ennen laukausta stadionilla on syvä hiljaisuus, muulloin ääntä ei säästellä.
Kuplettimestari Jaakko Tepon näköinen norjalaismies kantaa akustista kitaraa olallaan.
”Heia, Norge”, mies möläyttää ja kävelee Ruhpoldingin ampumahiihtostadionin pääkatsomon D-osaan sisään.
Missä hiihtojuhla, siellä norjalaiset fanit. Mutta Ruhpoldingissa edes norskit eivät pysty vastaamaan saksalaisen kotiyleisön ylivoimaan.
Täällä ne, jotka ovat pukeutuneet normaaliin talviasuunsa, ovat vähemmistönä. Yhdellä on päässään hirvensarvet, toinen on pukeutunut Saksan lipun väreissä munkinkaapuun ja kolmannen hatussa on hiihtäjien pienoismalleja.
Vain mielikuvitus on rajana.
Suomessa urheilukilpailuun meneminen tarkoittaa mahdollisimman vähällä vaivalla tehtyä muutaman tunnin keikkaa – ja auto on ainakin saatava parkkiin lähes lähtövaatteen alle.
Saksalaisille kisapäivä on tapahtuma, joka alkaa aikaisin aamulla ja päättyy myöhään illalla. Täällä vietetään päivä ystävien seurassa. Syödään ja juodaan, keskustellaan kovaäänisesti ja pidetään hauskaa.
Kello on 11.15 ja miesten normaalimatkan kilpailuun on aikaa neljä tuntia. Areenalle vaeltaa tasaisena virtana faneja. 16 000 henkeä vetävässä pääkatsomossa on jo arviolta neljäsosa pääsylipun lunastaneista.
Pääkatsomosta on täydellinen näkyvyys suoraan ammuntapaikalle. Parhaat paikat on jo miehitetty: yläriviltä näkee myös hiihtolenkistä ison osan.
Ruhpoldingin areenalle on turha yrittää henkilöautolla. Parkkipaikat ovat jopa kymmenien kilometrien päässä lähikylissä.
Lähes 30 000 katsojaa kuljetetaan stadionille ilmaiseksi shuttle-busseilla. 60 bussia jyrää reittiään tunnista toiseen.
Müllerit, schultzit ja maierit eivät laske viimeisen bussin varaan. Esimerkiksi Inzellistä kello 9.30 lähteneessä autossa jokaiselle halukkaalle ei riittänyt istumapaikkaa.
Areenan myyntipisteet ovat liikuteltavia lautamökkejä.
Juomakulttuuri näkyy hinnoissa, sillä kahvi maksaa kaksi euroa ja puolen litran oluttuoppi kolme euroa. Jos ostaa enemmän olutta, ne voi kantaa neljä tuoppia vetävällä kantokahvalla.
Oluensa saa juoda katsomossa. Eikä tupakoinninkaan suhteen olla nöpön nuukia: F-katsomon lipuntarkastaja kessuttelee samalla, kun hoitaa tehtäväänsä keltaisessa liivissään.
Kello on 13.15. Starttiin on aikaa kaksi tuntia.
Pääkatsomo alkaa olla täynnä – pois lukien tyhjä vip-osasto – eikä istuminen ole enää mahdollista. Myös ladun varrella ensimmäisen rivin paikat ovat jo hintelässä.
Suomen huoltoryhmä testaa urheilijoiden suksia. Ilmassa leijuu bratwurstin, rinkelien, oluen ja kahvin vahva sekoitus.
Jalat uppoavat narahtaen pehmeään lumeen.
Ämyrit luukuttavat saksalaisia schlagereita. Onneksi kuuluttaja ottaa vallan.
”Me olemme yksi perhe. Lähtöön aikaa minuutti.”
Kello on 15.15. Bulgarialainen Krasimir Anev luikahtaa baanalle ensimmäisenä. Ladun varressa katsojat odottavat kelloineen ja räikkineen.
Jokainen kilpailija saa palkintonsa, oman kannustuksensa kerta toisensa jälkeen.
”Hop, hop, hop, hop”, hiihtäjille huudetaan kansallisuudesta piittaamatta.
Kymmenen isoa videotaulua takaavat kaikille mahdollisuuden pysyä selvillä tilanteesta.
Täyteen pingotettu pääkatsomo saa vastinetta rahoilleen. Ammuntapaikalla ei ole suvantovaihetta.
Miestä tulee ja menee kuin Vesivehmaan jenkassa.
Millainen on täydellinen ammunta?
Hei! Hei! Hei! Hei! Hei!
Napakka huuto kajahtaa onnistuneen laukauksen jälkeen. Se ei ole epämääräistä mölinää, vaan tarkkaan mitoitettu yhtenäinen mylväisy.
Epäonnistuminen saa aikaan kollektiivisen huokauksen:
Ooooh!
Kotiyleisö takaa saksalaisille erityiskohtelun. Muitakaan kilpailijoita ei pelotella, mutta oman maan miehiä varten hiljaisuus ennen ensimmäistä laukausta varmistetaan tarvittaessa vaikka hyssyttelemällä.
Sitten jälleen yhdestä suusta:
Hei! Hei! Hei! Hei! Ooooh!
Ooooh, Saksan Andreas Birnbacher on osunut 19 kertaa, mutta viimeisen pystypaikan viimeinen laukaus eksyy maalistaan.
Ooooh, siihen menee Birnbacherin maailmanmestaruus. Kaupan päälle mies häviää pronssimitalin alle sekunnilla.
Sellaista on ampumahiihto.
Jos joku, Ruhpoldingin yleisö ymmärtää sen.