Miehensä murhasta syytetyn Anneli Auerin oikeudenkäynti nousee Suomen oikeushistorian kiinnostavimpien tapausten joukkoon. Vaasan hovioikeus jatkoi keskiviikkona yllätysten sarjaa päästämällä Auerin vapaalle jalalle odottamaan tuomiota.
Sekä syyttäjä että oikeusoppineet tulkitsivat päätöstä niin, että myös hovioikeuden tuomio olisi vapauttava. Tuomiovalta on tietysti hovioikeuden käsissä, mutta toisenlainen päätös vapauttamisen jälkeen olisi kyllä uusi yllätys. Jo käräjäoikeus oli murhatuomiossaan erimielinen äänin 2-1.
Auer ehti olla vangittuna puolitoista vuotta. Tuona aikana tapaus on saanut valtavasti julkisuutta. Sen perusteella alettiin olettaa, tosin prosessin aikana julki tulleiden seikkoihin nojaten, että syyllisyys olisi ollut jo kirkossa kuulutettu.
Langettavan tuomion perusteeksi ei kuitenkaan riitä se, että asia näyttää joltakin. Todistustaakka on syyttäjällä, jonka on näytettävä syytteensä todeksi riittävän vahvoin todistein. Jos riittävää varmuutta ei löydy, on tuomittava syytetyn hyväksi.
On tuomio mikä tahansa ja meneepä se korkeimpaan oikeuteen asti tai ei, Auer-prosessi on jo nyt kestänyt aivan liian pitkään. Mitä pidemmiksi tiedotusvälineitä ja suurta yleisöä kiinnostavat oikeudenkäynnit venyvät, sitä inhimillisesti kovempia seuraukset helposti ovat rikosten uhrien sekä myös rikoksista epäiltyjen ja tuomittujen kannalta. Jos tuomio on pitkän prosessin jälkeen vapauttava, epäilyksen varjo iskostuu helposti syytettyyn loppuelämäksi.
Tapaus Auerissa voidaan joutua odottamaan viimeistä sanaa kauan. Tämänkin tapauksen nojalla johtopäätös on, että oikeusprosesseja tulisi saada nopeammiksi, menemättä silti hutilointiin.