Jos sattui torkkumaan sunnuntai-iltana keihäänheiton loppukilpailun ensimmäiset kierrokset ja heräsi vasta kisan lopussa, saattoi kuvitella komeita.
Aki Parviainen tuuletti viimeisen heittonsa jälkeen ilmavasti, ja miehen kasvoille ilmestyi leveä hymy. Parviainen oli ratketa liitoksistaan.
Jan Zelezny paiskaisi viimeisen heittonsa ja heilautti kerran kättään. Mies löntysteli penkille istumaan niin kuin olisi tullut töistä kotiin.
Parviainen on voittanut maailmanmestaruuden. Liian hyvää ollakseen totta, eikä se totta ollutkaan.
Parviainen oli hetken mestaruudessa kiinni tempaistuaan ensimmäisellä kierroksella 91.31. Zelezny teki työnsä tun-nollisesti ja änkesi hetken kuluttua ohi: 92.80.
Mitalin väri ei Parviaista kiusannut. Hänelle hopeassa oli kultainen kimallus. Matka palkintopallille oli pitkä. ”On tämä ollut niin vaikeaa. Epäusko iski monta kertaa”, Parviainen sanoo.
Aki Parviainen loukkasi olkapäänsä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Kalevan kisoissa. Viiden viikon tauon jälkeen hän heitti ensimmäistä kertaa täydellä teholla vasta Edmontonissa. ”Viiden viikon aikana oli hetkiä, jolloin tuntui, että eihän tästä tule yhtään mitään. Nyt tuntuu upealta.”
Tauon jälkeen pallo oli hukassa, mutta Parviaisen onneksi se löytyi karsintakisan jälkeen. Lauantaina harjoituskentällä heittäjän aivoissa syttyi lamppu – tuli ahaa-elämys. ”Vauhdin loppuosassa oli pieni juttu, jota muutettiin. Sain yhden heiton onnistumaan ja se riitti.”
Parviainen heitti hopeakaarensa ensimmäisellä kierroksella. Loput viisi heittoa olivat yliastuttuja. Parviainen luokittelee hopeaheittonsa rennoksi perusheitoksi. Tutuksi tulleeseen tapaansa Parviainen syöksyi mahalleen rataan.
”Siinä iski epäusko: taas ollaan rähmällää eikä mistään tule mitään. Heitto pääsi lipsahtamaan pitkälle.” ”Toisella ja kolmannella yritin kiskoa Zeleznyä kiinni. Yritystä oli aivan liikaa. Sen jälkeen loppuivat paukut ja heitin pyyhkeen kehään”, Parviainen sanoo.
Lue lisää tiistain KALEVASTA.
