"Tavoitteemme on pelastaa lahtelainen liigakiekkoilu. Esiinnymme illasta toiseen taistelevana ja yhtenäisenä joukkueena", Pelicansin valmentaja Petri Matikainen kiteytti ennen sarjakauden alkua SM-liigan avausristeilyllä.
Eri asia kuitenkin on, voiko Pelicansia enää pelastaa.
Pelicansin harteilla painaa tällä erää melkein mahdoton kuorma. Joukkue on vähintään polviaan myöten upottavassa velkasuossa ja peliesitykset kaukalossa ovat kaikkea muuta kuin SM-liigan vaatimaa tasoa.
Kaksi pelattua ottelua, ja maaliero synkkääkin synkempi 2-11. Sopiikin kysyä, onko lahtelaisjoukkueen paikka tällä hetkellä liigassa.
Ei ole. Sarjaporrasta alempaa löytyy ainakin yhden käden verran taloudellisesti terveempiä ja pelillisesti iskukykyisempiä joukkueita kuin mitä nykyinen Pelicans on.
Huolestuttavinta koko SM-liigan uskottavuuden kannalta on, että lahtelaisjoukkue alkaa jo tässä vaiheessa kautta keräämään itselleen muiden joukkueiden ylijäämä pelaajia. HIFK lähetti viime viikolla nuoren puolustajan Ville Varakkaan kasvamaan korkoa Lahteen.
Varakas saa pussileuoissa varmasti tarvitsemaansa jääaikaa ja vastuuta, mutta mitä sitten, kun hän kypsyy kunnolliseksi liigapelaajaksi? HIFK korjaa hedelmän talteen, ja Pelicansille jää käteen vain kuivunut taimi.
Varakkaan paikan olisi voinut täyttää aivan hyvin myös omalla juniorilla, jolloin Pelicans olisi saanut pitää hedelmän tulevaisuudessa itsellään.
Vaikka maalivahti Pasi Nurminen ja puolustaja Erik Kakko tekivät kasvattajaseuralleen jättipalveluksen pelaamalla Lahdessa, sekään ei valitettavasti auta.
Pelicans jää vuorenvarmasti SM-liigan jumboksi. Joukkue tuskin voittaa montakaan kauden 56 ottelustaan.
Kauden jälkeen on sitten totuuden paikka. Onko seuran velkataakka lähtenyt kevenemään toivottua tahtia? Ja ennen kaikkea, kuinka kauan SM-liiga jaksaa katsoa Pelicansin rimpuilua sormiensa lävitse.
Teemu Wilenius
teemu.wilenius@kaleva.fi