Suomalaisten loman pituus ja tapa lomailla ovat muuttuneet perusteellisesti muutaman sukupolven aikana. Yksi seikka kuitenkin pysyy: suurin osa loma-ajasta vietetään kotona.
Valtiotieteiden tohtori Anu-Hanna Anttila Turun yliopiston sosiologian laitokselta löytää suomalaisen lomailun historiasta muutamia selviä kulminaatiopisteitä.
"Ennen toista maailmansotaa lähinnä keskiluokka lomaili. Tavallisella työntekijällä oli usein vain muutama lomapäivä. Kesä 1939 oli ensimmäinen varsinainen vuosilomakesä, ja silloin matkustettiin muun muassa
VR:n rengaslipulla tutustumassa kotimaan nähtävyyksiin."
Sotien jälkeen suosiossa olivat junamatkojen lisäksi linja-autolla tehdyt ryhmämatkat. Lyhyempiä retkiä tehtiin pyöräillen ja patikoiden.
Yksityisautoilu alkoi yleistyä verotuksen muututtua vasta 1960-luvulla. Silloin moni myös rakensi myös usein vielä kovin vaatimattoman kesämökin.
Myös leirintäalueretkeily löi läpi 1960-luvulla. Moni nautti tuolloin jo kolmen tai neljän viikon vuosilomasta.
"Tuolloin syntyi asuntovaunumatkailu. Se oli silloin ja enimmäkseen vielä tänäänkin duunarien harrastus", Anttila sanoo.
Yhä yksilöllisempää
Kun monessa perheessä oli jo kaksi palkansaajaa, rahaa riitti räätälöityihinkin kotimaan lomiin. Ulkomaille, kuten Ruotsiin, Neuvostoliittoon ja Espanjaan mentiin kuitenkin turvallisesti ryhmissä.
"Elintason nousun myötä lomailu on muuttunut yhä yksilöllisemmäksi. Ulkomailla matkustetaan paljon, mutta ei enää pelkästään aurinkorannoille. Etenkin nuoret haluavat viettää lomansakin kaupungeissa. Mökeistä on tullut kakkoskoteja", Anu-Hanna Anttila toteaa.
Lomaa vietetään yhä paljon kotona. Siihen Anttila löytää ainakin pari selvää syytä.
"Lomat ovat monella niin pitkiä, 4-5 viikkoa ja joillakin aloilla vielä enemmän, että koko aikaa ei pystytä olemaan matkoilla. Toisaalta selvä trendi on nyt kodin sisustaminen ja puutarhan hoito, senhän näkee vaikka television runsaasta aihetta käsittelevästä tarjonnasta."
Samalla kun erot sosiaaliryhmien välillä kasvavat, kasvavat myös loman vieton erot. Kaikilla ei ole varaa muuhun kuin kotona vietettävään lomaan.
Lomalla näytön paikka
Anttila uskoo, että epätyypillisten työsuhteiden, kuten pätkätöiden, myötä pitkien lomien määrä vähenee. Tulevaisuudessa tyypillinen kesäloma voi kestää neljä viikkoa. Loman pitämiseen on jo saatu lisää joustavuutta.
"Nyt suomalaisista työssä käyvistä 85 prosenttia saa kuitenkin yhä vähintään 30 päivää vuosilomaa. Lomamme ovat pitkät, mutta eivät maailman eivätkä edes Euroopan pisimmät. Vertailua eri maiden välillä vaikeuttavat alakohtaiset sopimukset ja epätyypilliset työsuhteet."
Lomatutkija tuntee hyvin myös puheet lomastressistä. Asiaa puitiin lehdistössä jo 1930-luvulla.
"Lomailu on joillekin välineurheilua. Ehkä pitää näyttää naapureille ja tutuille. Kun lomaan sijoittaa paljon rahaa ja aikaa, paineet loman onnistumisesta kasvavat", Anttila pohtii.
Lomastressin saa hankituksi myös liian tiukalla suunnittelulla. Toisaalta Anttila näkee ajassa myös vastareaktioita: kaikki eivät halua mennä kalliille lomalle ja uskaltavat sanoa työhön palatessaan oleskelleensa lomaviikot mukavasti kotona.
