John Kerryn voiton sinetöityminen USA:n demokraattisen puolueen esivaalissa jo nyt aloitti hänen ja presidentti George W. Bushin taistelun Valkoisen talon isännyydestä. Edessä on harvinaisen pitkä kaksinkamppailu, joka ratkeaa vasta marraskuun vaaleissa. Senaattori John Kerry ja koko USA:n demokraattinen puolue saattoi paistatella julkisuudessa pitkälle omilla ehdoillaan viime tiistaihin saakka. Demokraattien esivaaleja seurannut media toisti ehdokkaiden piikikkäitä arvioita presidentti George W. Bushista. Kun Kerryn ehdokkuus sinetöityi, asetelma muuttui kokonaan toiseksi.
Jo keskiviikkona republikaanista puoluetta edustavan Bushin valtavan koneiston laatimat ensimmäiset mainokset iskivät takaisin. Bushin rapistumaan päässyttä kuvaa kiillotetaan ennätysmäisellä, jopa 170 miljoonaksi euroksi arvioidulla vaalibudjetilla. Alkuvaiheessa presidentin kampanjakoneisto keskittyy markkinoimaan häntä jämäkkänä ja turvallisena, koviinkin päätöksiin pystyvänä presidenttinä.
On kuitenkin varmaa, että pitkän kampanjan aikana myös vastaehdokas joutuu ottamaan vastaan kovia iskuja. Jo tähän mennessä Kerryn sotasankaruus on pyritty leimaamaan merkityksettömäksi menneisyyden seikaksi. Bushin avustajat letkauttelevat Kerryn saaneen aikaan jälkeä Vietnamin viidakoissa, mutta ei sanottavasti USA:n politiikassa.
Supertiistaina järjestetyt kymmenen esivaalia Kerry voitti yhdeksässä osavaltiossa. Aiemmista 20 osavaltion esivaalista hän voitti 18. Vahvimmaksi osoittautunut vastaehdokas, senaattori John Edwards ilmoitti luopuvansa supertiistain tulosten selvittyä. Demokraattien valintakokous 26.7. todistaa Kerryn ylivoimaa ja nostattaa puolueväen henkeä vaalitaisteluun.
Mielenkiintoinen uusi avaus Kerryn supertiistain voittopuheessa oli lupaus investoida presidenttinä uusiin energiamuotoihin ja luoda niiden kautta 500 000 työpaikkaa. Bush on päättäväisesti kieltäytynyt allekirjoittamasta Kioton ilmastosopimusta eikä Kerrynkään linjaus toteutuessaan sitä ehkä merkitsisi. Silti demokraateilla on selvästi oppositiohenkeä myös ilmansuojeluun liittyvissä asioissa. Kerry lupasi huolehtia, että yhtäkään amerikkalaista sotilasta ei enää lähetetä sotaan vain siksi, että USA on riippuvainen Lähi-idän öljystä.
Irakin sota olikin kaikkien demokraattien esivaaliehdokkaiden lyömäase. He saivat keskiviikkona taustatukea Irakissa joukkotuhoaseiden etsintöjä johtaneelta Daniel Kaylta. Hän kehotti Guardian-lehdessä presidentti Bushia myöntämään virheensä, koska niin sanottua savuavaa asetta ei löytynyt. Kayn mukaan sotaa voitaisiin vähitellen ryhtyä puolustamaan muilla syillä kuin joukkotuhoaseilla, kuten sorretun kansan vapauttamisella.
Aivan varmasti Bushin kampanjaväki otti tyytyväisinä vastaan Kerryn ankaran tuomion Bushin viime viikolla esittämälle perustuslain muutokselle, joka kieltäisi homoliitot. Yhdysvalloissa on runsaasti perinteistä kiinni pitävää väkeä. Epävarmaa on sekin, kuinka laajasti amerikkalaiset yhtyvät Kerryn huoleen, että terrorismin vastaiset toimet olisivat Yhdysvalloissa liioiteltuja. Pitkät pidätykset ja terrorismista epäiltyjen puhelinkuuntelu ilman lupaa eivät herätä sääliä niin kauan kuin vuoden 2001 syyskuun 11. päivän muistot ovat vielä kipeitä. Voi silti olla, että pelko alkaa haalistua.
Oma talous on perinteisesti kiinnostanut äänestäviä amerikkalaisia. Oikeasta veropolitiikasta, työllisyydestä ja kauppataseesta väitellään sitä kiivaammin, mitä lähemmäksi marraskuun vaalit ehtivät.