Oikeusministeriön tilauksesta meneillään oleva Lapin maaoikeustutkimus kasaa uutta tietoa entisen lisäksi, mutta ei lopeta tulenaran aiheen ympärillä olevaa kiehuntaa. Tämä tuli taas kerran selväksi, kun tutkimusryhmä esitteli maanantaina työnsä tähän astisia tuloksia Enontekiöllä.
Epäilyn ja kritiikin siementä riittää aina saamelaisten ja lappalaisten termistöstä lähtien. Joidenkin mielestä aikajänne ja aluerajaukset ovat pettävällä pohjalla. Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Pekka Aikon mukaan puolestaan pääkysymys, saamelaisten mahdollinen omistusoikeus ei ole tukijoiden kontissa kuin oheistavarana.
Oikeusministeriö teki Oulun ja Lapin yliopistojen kanssa viime vuoden tammikuussa sopimuksen Lapin alueen väestö- ja asutushistoriaa, maankäyttöä ja maanomistusoloja koskevan tutkimuksen tekemisestä. Alunperin työn oli määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta isojakoasiakirjojen mukaan ottaminen johti siihen, että neljän hengen tutkijaryhmä saa urakan valmiiksi ensi keväänä.
Tutkimus on uusin lenkki ketjussa, jossa on selvitelty jo useiden vuosikymmenien ajan saamelaisten maankäyttöön liittyviä oikeuksia. Se liittyy myös ILO:n alkuperäiskansoja koskevaan yleissopimukseen, jota Suomi ei ole toistaiseksi ratifioinut. Tutkimuksella etsitään työkaluja poliittisille päätöksentekijöille sopimuksen vahvistamisen esteiden purkutöihin.
Valtavasti uutta tietoa
Tutkimusryhmän koordinaattori, Oulun yliopiston professori Jouko Vahtola sanoo, että tutkimus tuo valtavasti uutta historiatietoa johtopäätöksien tekemiseen. Tietoa tulee erityisesti 1800-luvulta.
Oikeusministeri Johannes Koskinen (sd.) muistuttaa, että ensisijaisena tavoitteena on luoda pitävä pohja maaoikeuksia koskeneiden kiistojen ratkaisemiseksi.
"Toivottavaa on myös, että tutkimustuloksiin pohjaavalla keskustelulla löydetään yhteistä suuntaa jatkotoimille, joiden avulla saamelaisaluetta voidaan yhdessä kehittää." Tarkentunut tietämys kun kaventaa mielipiteiden ääripäitä.
Koskisen mukaan hakusessa on evoluutio- eikä revoluutiomalli; ratkaisu, jonka kanssa kaikki voivat elää. Poliittisten päättäjien tehtävänä on valmistella jatko, kunhan tutkimus keväällä on pantu kirjoihin ja kansiin ja saatu se kommentointi- ja lausuntokierrokselta takaisin.
Ministeri näkee, että vaihtoehtoisia reittejä on useampia. Yksi mahdollinen tie on Lapin maaherran Hannele Pokan toimikunnan esitys, joka perustui alueen yhteiseen osallistumisoikeuteen maankäyttökysymyksissä ja valtionmaiden tuottojen uusjakoon. Norjassakin on samantapainen selvitys meneillään.
Koskinen ei pidä suositeltavana, jos yksittäiset tilat tai alueet lähtevät sankoin joukoin käräjöimään näissä asioissa. Tosin tuomioistuin piirtää viime kädessä omistusoikeuden rajat.
"ILO:n sopimus ei ole avainkysymys. Sopimus ei edellytä omistusoikeutta. Sopimuksen on tähän mennessä ratifioinut 17 valtiota.
Metelillä maailmaan
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio kuittaa tutkimuksen kohtalaisen nihkein sanakääntein. "Tätä on mainostettu yliopistojen tutkimushankkeena, mutta yliopistoilla ei ole siitä tieteellistä vastuuta, vaan vastuun kantaa jokainen tutkija erikseen. Tieteellisesti vastuullista johtajaa ei ole, vain koordinaattori."
Tutkimusasetelmassa ei Aikion mukaan ole matkassa saamelaisten mahdollinen omistusoikeus eli pääkysymys kuin ohessa. "Se olisi pitänyt selvittää ja erityisesti kolttasaamelaisten osalta oikeustieteen tohtori Juhani Wirilanderin suosituksen mukaan", Aikio sanoo viitaten Pokan toimikunnan työhön.
Aikio pitää tutkimusta hyvänä historiatyönä, joka antaa lisävaloa talonpoikaisen asutuksen leviämisestä. "Mutta siitä ei voi kovinkaan paljon enemmän kuin tähänkään asti päätellä, mikä on saamelaisten omistusoikeus."
Oikeusministeri Koskinen toivoo, että yhdeksän kuukauden kuluttua ollaan viisaampia. "Mutta usein tuon odotusajan jälkeen myös melu on melkoinen", hän heittää.