”Lajitelkoot siellä polttolaitoksella. Kaikki polttokelpoinen poltetaan omassa jätetynnyrissä tontin nurkalla. Nyt ottaa päästä ihan hulluna, että pitäisi muovi alkaa laittaa tavalliseen roskikseen. Tämäkin maksatetaan taas tavallisilla ihmisillä. Kierrätykseen tästä edespäin vain paperi, kaikki muu menee sekajätteeseen. Pitäkää tunkkinne!”
Nuo kommentit on poimittu Kaleva.fi:n uutisten kommenteista ja Juttutuvasta, ja kuten moni varmaan jo arvasikin, puheena on muovin erilliskeruun loppuminen ja muovin poltto Laanilan jätevoimalassa.
Tähän asti muovia on voinut viedä ekopisteille ilmaiseksi, mutta kohta sen paikka on sekajätteessä, jonka kuljettaminen maksaa kiinteistönomistajalle.
Ja tätä eivät kaikki sulata.
Netin kommenteista osa on varmasti silkkaa provoilua. Silti melkoinen osa muovia tunnollisesti kierrättäneistä on aidosti närkästyneitä muutoksesta.
Muovin polttamisen puolesta voisi esittää montakin järkevää perustelua. Aiemmin muovi on rahdattu poltettavaksi Pietarsaareen tai Kajaaniin, nyt kuljetuksessa syntyviä päästöjä saadaan paljon pienemmiksi.
Muovin erilliskeruun loppuminen vähentänee sekin jäteautorallia, vaikka sekajätteen (tai polttokelpoisen jätteen kuten sitä jatkossa kutsutaan) keruu lisääntyykin.
Ja maksullisuutta valittavien kannattaa muistaa, että muovijätteen vienti ekopisteille on ollut ilmaista vain näennäisesti. Ekopisteiden tyhjennyksen ovat maksaneet jätteentuottajat – siis me tavalliset ihmiset – jätteiden käsittelymaksuina.
Järkevät perustelut vain eivät tunnu riittävän silloin kun asia tuntuu väärältä.
Monessa kodissa Oulun seudulla on käymässä juuri niin kuin Suomen luonnonsuojeluliitto pelkäsi jo vuosia sitten: jätteenpoltto vie motivaatiota kierrättämisestä.
Kierrättämisen oppiminen tuntuu olevan vaikeaa, vaikka ei siinä mitään vaikeaa ole. Kun kierrättämään tottuneilta nyt viedään yksi kierrätyskohde, hanskat lyödään helposti kokonaan naulaan.
Ongelman yksi lisäulottuvuus tulee kuitenkin vielä siitä, että suurin hyöty muovista saataisiin kierrättämällä. Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston, Åbo Akademin, Tampereen teknillisen yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun yhteistutkimuksessa tämä laskettiin muutama vuosi sitten.
Valitettavasti kierrätys on lähes mahdotonta, sillä muovin materiaalikierrätys edellyttää hyvää ja tasalaatuista raaka-ainetta. Kotitalouksista kertyy kuitenkin tuhansia muovilaatuja, aivan liian sekalaista tavaraa uusiokäyttöä ajatellen.
Huonolaatuinen muovi vaatii murskauksen jälkeen pesun ja kuivauksen. Pesu on kallista ja kuivaus vie energiaa. Muoveissa on myös monenlaisia lisä-, tuki- ja lujiteaineita, jotka muoveja työstettäessä ovat hankalia epäpuhtauksia.
Kierrätyskelpoisena muovina pidetäänkin lähinnä muovinvalmistuksen sivutuotteita ja muita teollisuuden muovijäte-eriä.
Kun muovin pääraaka-aine on öljy, polttaminen on ymmärrettävästi muovijätteelle seuraava hyödyntämisvaihtoehto kierrättämisen jälkeen. Muovinkierrätyksen tekniikkaa pitäisi silti ehdottomasti kehittää.
Kierrättäjät toivovat edes yhtä paikkaa, johon muovijätteen voisi käydä viemässä ilmaiseksi, vaikka Ruskoon. Valitettavasti tällaista ei ole luvassa.
Oulun Jätehuollossa osataan kyllä ennustaa, miten tällaisessa ratkaisussa kävisi: muovinkeruulaari olisi hyvin pian täynnä sekajätettä.
Vilunkiin taipuvainen jätteentuottaja huomaa nopeasti, että sekajätteellä höystetty kierrätysmuovisäkki tuottaa mukavasti säästöjä oman talouden jätteenkuljetusmaksuihin.
Nyt täytyy vain toivoa, että kierrättämään kerran oppineet jaksavat hieman muuttaa asennettaan ja kierrätystapojaan. Ei se oikeasti paljon vaadi.