Sunnuntain lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa vanhojen asuntojen hintoihin ja niiden arvonalennukseen.
Asuntojen hinnat laskevat Suomessa, koska niitä on harvaanasutuilla ja taantuvilla alueilla liikaa väestömäärään nähden. Hinnat eriytyvät, sillä suurissa kaupungeissa rakennetaan paljon ja asunnot maksavat niissä paljon.
Jos hinnat romahtavat vielä entisestään kasvukeskusten ulkopuolella, miten käy suomalaisen kansallisvarallisuuden?
Pitääkö valtion ryhtyä jotenkin auttamaan asuntojensa arvon menettäneitä?
Raadin ratkaisu äänin 3-2: Valtion ei tarvitse auttaa asuntonsa arvon menettäneitä.
Asuntoasioista vastaava ministeri on ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.), jonka mukaan asuntojen arvon aleneminen on iso ongelma.
– Esimerkiksi se saattaa estää korjauslainan saamisen lämmitystapamuutoksen toteuttamiseksi öljystä maalämpöön. Tällaisia ongelmatilanteita varten voitaisiin luoda valtiontakausjärjestelmä, joka mahdollistaa ilmastoystävällisen ja energiakuluja säästävän lämmitystavan muutoksen, Mikkonen sanoo.
Hänen mielestään asunnon arvon aleneminen voi myös estää työn perässä muuttamisen ja luoda näin pullonkaulan työllisyyden paranemiselle.
Mikkonen kertoo, että asukkaitaan menettävien alueiden asuntomarkkinaongelmiin pureudutaan asuntopoliittisen ohjelman yhteydessä tänä vuonna ja valtiovarainministeriö on myös tekemässä selvitystä asiasta.
– Toivomme löytävämme toimivia keinoja ongelmaan.
Vuokraturvan hallituksen puheenjohtaja Timo Metsolan mielestä valtion tulisi auttaa asuntonsa arvon menettäneitä.
Hän ehdotti jo vuonna 2018 romutuspalkkiota pahimpien muuttotappiopaikkakuntien pysyvästi tarpeettomaksi jääneiden asuntojen purkamiseen. Vuokraturva tarjoaa asuntojen vuokravälitystä ja sijoituspalveluja.
– Koska työn perässä muuttaminen on vahvasti kaikkien suomalaisten yhteinen etu, tämä olisi osa välttämättömän rakennemuutoksen tukea. Tuki olisi suunnattava purkamiseen, jolloin sekä tuetaan työn perässä muuttavia että annetaan eväät paremmin toimiville asuntomarkkinoille paikkakunnalle asumaan jääville, Metsola sanoo.
– Mutta pelkästään lähteviä ei saa tukea niin, että ylitarjontaongelma jää ratkaisematta. Se olisi nimittäin kuolemantuomio paikkakunnan asuntomarkkinoille.
Asuntorahoitukseen erikoistuneen Suomen Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juhana Brotheruksen mielestä valtion pitää auttaa heikko-osaisia ja tukea turvaverkoilla yhteiskunnan rattailta tippuvia.
– Jos hyvätuloisen kansalaisen kakkoskodin arvo laskee, ei valtion tule taata tätä riskiä, Brotherus huomauttaa.
Hänen mielestä valtion tulee turvata mahdollisuudet muuttoon ja harkita "täsmätoimia mottiin jääneiden avuksi". Brotherus pitää varainsiirtoveron viilaamista tai muuttoavustusten ja liikkuvuusavustusten laajempaa käyttöä perusteltuina vaihtoehtoina.
– Toimien täytyy kuitenkin koskettaa yhtä lailla myös vuokra-asujia ja asunnottomia alueilla, joissa asuntojen arvot laskevat, eikä tuki voi kohdistua vain asuntoja omistavaan luokkaan.
Kiinteistö- ja rakennusalan Rakli ry:n asumisesta vastaava johtaja Aija Tasa toteaa asuntohintojen eriytymisen olevan ikävä tosiasia ja ongelma. Hänen mielestään valtion tuki ei sitä kuitenkaan ratkaisisi.
– Asuntojen hintojen lasku ei ole vain nykyisten muuttotappioalueiden haaste vaan hintojen eriytymistä ja alueellisia eroja on nähtävillä myös kasvavilla kaupunkiseuduilla. Tuen rajaaminen tasapuolisesti olisi käytännössä mahdotonta. On myös muistettava, että asunnoilla on niiden markkina-arvon lisäksi asukkaalle käyttöarvoa kotina ja hyvän arjen mahdollistajana. Vaikka asunto onkin usein ensisijaisesti koti, ei asuntovarallisuus voi myöskään saada parempaa kohtelua kuin muut sijoitusmuodot, Aija Tasa sanoo.
Suomen Isännöintiliiton toimitusjohtaja Mia Koro-Kanerva ei lähtisi nostamaan asuntojen hintoja "keinotekoisesti" siellä, missä hinnat ovat romahtaneet.
– Hinnat laskevat, koska kysyntää ei ole, hän sanoo.
Mia Koro-Kanervan mielestä hintojen lasku on oire varsinaisesta ongelmasta eli alueiden vetovoiman vähenemisestä.
– Oireen sijaan pitää ratkoa ongelmaa esimerkiksi elinkeino- tai koulutuspoliittisesti. Tähän liittyy toinen ongelma: taantuville alueille jää edelleen asukkaita, joiden rakennukset rapistuvat, ja lainaa peruskorjaamiseen on vaikea saada. Mielestäni olisi tarkoituksenmukaista auttaa asuntojen korjaamisessa niin, että ne säilyvät asuttavina. Yksi työkalu tähän olisi peruskorjauslainojen valtiontakauksen uudistaminen.
Mitä mieltä olet asuntojen hinnoista eri paikkakunnilla? Miten vanhalle asunto-omaisuudelle käy kasvukeskusten ulkopuolella? Pitääkö valtion auttaa jotenkin asuntonsa arvon menettäneitä? Vastaa tämän jutun kommenttiosiossa!
