Yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija Ken Ludwig, 56, on valloittanut melko näyttävästi läntisen maailman kynällään.
Hänen näytelmiään esitetään niin Amerikassa, Euroopassa kuin hieman etäämpänä Pohjoismaissa. Viimeisin on Oulun kantaesitys, josta Ludwig sanoo olevansa innoissaan.
"Minun pitäisi päästä käymään Oulussa katsomaan Shakespeare Hollywoodissa. Satun tietämään, miten erikoisilta Pohjois-Suomen maisemat näyttävät. Toinen syy on tietysti se, että suomalainen teatteritaide on korkeatasoista", Ludwig vastaa Washingtonin kodistaan.
Ludwigia voi sanoa tuotemerkiksi ja teollisuudenalaksi, jolta Royal Shakespeare Companyn kaltaiset tarunhohtoiset teatterit saattavat tilata käsikirjoituksen. Ludwigilla on useita asioidenhoitajia, agentteja, myymässä näytelmiä, valvomassa oikeuksia ja pitämässä sivulliset loitolla.
Näytelmäkirjailija on aidosti ihmeissään, kuinka Suomen kokoisessa maassa pyörii samaan aikaan kolme hänen näytelmäänsä: Lainatenori, Diivat ja Shakespeare Hollywoodissa.
"Ihmeellistä se kieltämättä on. Näin valokuvia Diivojen esityksestä Helsingissä ja nauroin ääneen. Näyttämö oli tyylikäs ja rehevä", Ludwig sanoo ja toivoo saavansa kuvia myös Oulun-esityksestä.
William Shakespeare (1564-1616) on kiinnostanut Ludwigia nuoresta pitäen. Vanhemmat ostivat 15-vuotiaalle Ken-pojalleen äänilevyn, jolla Richard Burton lukee Hamletia.
"Siitä se alkoi. Kuulen toisinaan vieläkin Burtonin äänen korvissani."
Ludwig tutkii Shakespearen näytelmiä koko ajan, sillä niistä löytyy aina uutta. Samalla hän lukee niitä lapsilleen. Itse asiassa Ludwigin talossa on tehty päätös, että vanhaa Williamia paukutetaan joka viikko kaksi tuntia ääneen.
"Shakespearen kieli ja ajatukset menevät syvälle ihmisyyden olemukseen. Kun luen teoksia lapsilleni, huomaan oppivani itsekin", Ludwig kertoo.
Toinen Ludwigiin vaikuttanut jättiläinen on Hollywood. Ludwig tosin korostaa, että hän ei tarkoita nykyajan elokuva- ja tv-sarjapajoja, vaan sitä aitoa 1930-luvun Kaliforniaa.
Ludwig sanoo laittavansa ruusunpunaiset silmälasit päähänsä ennen kuin lausuu mitään vanhasta kunnon elokuvameiningistä.
"Romantisoin Hollywoodin kulta-aikaa ihan tarkoituksella. 30-luvulla se oli kova ja julma paikka, mutta täytyi siellä olla hauskakin työskennellä."