Nuorisotyötä ansiokkaasti vuodesta 1896 alkaen Oulussa tehneen Oulun NMKY:n piirissä syntyi vuonna 1975 ajatus poikakuoron perustamisesta; mieskuoro "Ynnillä" oli toiminut jo vuodesta 1952.
Tehtävää tarjottiin opettaja Antero Alikoskelle. Tämä myöntyi pyyntöön - suomalaisen kuorohistorian onneksi! Alikosken koulimista poikakuorolaisista on tullut osaavia kuoromusiikin tekijöitä; ei vain taitavia kuorolaisia vaan myös kuoronjohtajia ja säveltäjiä, joille kuoro on keskeinen instrumentti.
"Se on semmoinen instrumentti", Antero Alikoski aloittaa. "Miten pystyt jopa 80 poikaa johtamaan ja saat ne tottelemaan, siihen ei moni pitkän linjan kuoromieskään tahdo kyetä. Pitää olla hengen palo!"
Työ poikakuoron parissa tempaisi Alikosken mukaan heti täysin. Päivät kuluivat opettajan toimessa Muhoksen Laitasaaren koululla, mutta vapaa-aika oli Ynnin Poikien. "Kuoro oli kolmas poikamme."
"Antero piti harjoitukset kahtena iltana viikossa, ja välillä emme päässeet koskaan omalla saunavuorollamme saunaan, vaan piti käydä uimahallissa saunomassa", Sisko Alikoski muistelee leppoisasti.
Kuorosta tuli koko perheen asia, ja Sisko-puoliso oli paikalla missä ja miten vain tarvittiin. "Antero oli monelle pojalle läheinen isä-hahmo", hän kertoo. Alkuaikojen Ynnin Pojat muistavat - nyt miehen ikään ehtineinä - todeta että Sisko Alikosken äidillinen vaikutus oli kasvuikäisten harrastuksen toimintamahdollisuuksissa ilmeinen.
Lue lisää perjantain Kalevasta!