Pitää jotakuta muita huonompana, kohdella huonommin, asettaa joku muita huonompaan asemaan, hyljeksiä, diskriminoida. Sitä tarkoittaa teonsana syrjiä Nykysuomen sanakirjan vuoden 1996 version mukaan.
Syrjintä-sanan kohdalta samasta opuksesta löytyy selitys "jonkun maan tuotteiden syrjintä, neekereiden syrjintä Amerikassa vrt. rotusyrjintä". Kun lähihyllystä löytynyttä teosta laavaa taaksepäin, rotusyrjintä puolestaan selitetään näin: "vierasrotuisten syrjintänä."
Joka maassa tuppaa olemaan omat syrjittävänsä, ne joita pidetään jollain tavalla itseään huonompina.
Kanadassa väki puhuu välillä vähän halventavaan sävyyn maan alkuperäisasukkaista intiaaneista. Filippiineillä saarivaltion eteläosan asukkaat saavat osakseen syrjintää. Pohjoisempana asuvat katoliset eivät aina kohtele ihan tasavertaisinaan eteläosien köyhiä muslimeita.
Vilkkaassa Singaporen pikkuvaltiossakaan paikalliset asukkaat eivät ole tasavertaisia. Noin kolmesta miljoonasta asukista kiinalaiset saavat usein helpoimmin töitä, koska malaijit ja intialaiset eivät osaa kirjoittaa kiinaa. Taitoa kysytään jo työpaikkailmoituksessa, joten monen hakuprosessi tyssää siihen.
Italiassa taas kyräillään afrikkalaista alkuperää olevia, osin siksi, että osa heistä on tullut maahan salaa. Niinpä muillakin saman alkuperän ihmisillä on vaikeuksia saada säännöllistä, päivänvalon kestävää työtä.
Suomessakin voi kysyä, että mitäpä ihmisryhmää täällä ei olisi sorsittu. Pilkka ja ylenkatse on osunut esimerkiksi niin suomea puhuviin kuin saamelaisiinkin. Nyt tuntuu, että karsaasti katsotaan heitä, jotka ilmaisevat itseään venäjään vivahtaen - puhumattakaan heistä, joiden ihonväri selvästi poikkeaa tutusta viiltävänvaaleasta.
Vierasta ei osata kohdata. Vähintäänkin vierastetaan. Jos joku näyttää erilaiselta, suhtaudutaan ennakko- ja epäluuloisesti. Jopa halveksitaan.
Toisenlaista ei suvaita. Toisenlaiset haluttaisiin työntää ulos näkökentästä.
Syrjintää ei synny yksin rodun, ihonvärin tai kielen perusteella. Vammaisuuskin synnyttää syrjintää. Uskonto vielä enemmän. Kadulla rauhallisesti kävelevä musliminainen huivissaan, hijabissaan on meille kuin huutomerkki.
Joku kerran tunnusti jämähtäneensä tuijottamaan, kun viereen kaupan sisustusosaston tiskille tuli trendikkäästi pukeutunut nainen, jonka perässä tallusti kuusi pientä, pienin ikäeroin syntynyttä lasta. Ja he kaikki kutsuivat tätä naista äidikseen.
Tunnustuksen tehnyt kummeksui erilaista; jos ei sentään syrjinyt, niin suhtautui ennakkoluuloisesti .
Kun romanirouva kulkee tavaratalon liukuportaissa, vastaan tuleva tyttönen killittää silmät tapillaan. Selvästi toisella kymmenellä oleva tyttö ei saa katsettaan irti rouvan koreista helmoista ja kiiltävän valkeasta puserosta. Olisiko joku voinut sanoa, että ei saa tuijottaa?
Tytön kanssa kulkeneet vanhemmat eivät liikuttuneet tilanteessa mitenkään, eihän mitään oikeasti tapahtunutkaan. Mutta toivottavasti joku joskus muistaa mainita, että ihminen on ihminen vaikka näyttäisi erilaiselta tai pukeutuu eri tavalla.