Potilaiden tasavertainen pääsy hoitoon on oikea ja hyvä tavoite, mutta pisteytykseen perustuvan arvioinnin takaakin pitää nähdä ihminen kokonaisuutena.
Vaikeastikin sairaat ihmiset pääsevät hoitoon hätkähdyttävän epätasaisella vauhdilla, asuinpaikasta riippuen. Sen takia oli oikein ja perusteltua, että hoitoon pääsyn edellytyksiä ja jonojen hallintaa pohtimaan asetettiin työryhmä. Professori Mats Brommelsin johtama ryhmä luovutti työnsä tulokset peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle maanantaina.
Hoidon saanti tasa-arvoistuu vuoden kuluttua, mikäli työryhmän ehdotukset toteutuvat. Potilaita tultaisiin koko maassa ohjaamaan hoitoon samojen periaatteiden mukaan. Kuntakohtaisista jonoista luovutaan. Merkittävä muutos olisi sekin, että hoito olisi järjestettävä loppuvuodesta yhtä tehokkaasti kuin alkuvuodesta.
Nykyisellään menettelytavat muuttuvat, mikäli vuodelle budjetoidut rahat loppuvat. Siitä onkin koitunut potilaille usein kohtuuttomia vaikeuksia. Tuorein esimerkki on viime vuoden lopulta, kun lasten ja nuorten psykiatrinen kuntoutus tyrehtyi monin paikoin.
Kaikkiin keskeisiin tautiryhmiin pitäisi työryhmän mielestä laatia jo tänä vuonna valtakunnalliset suositukset ja yhdenmukainen pisteytysjärjestelmä. Sen mukaan ratkaistaisiin potilaan jonoon pääsy. Työryhmä laati yhdelletoista taudille suositukset. Sairaanhoitopiirit ryhtyvät testaamaan niitä jo tänä vuonna. Kokeilu onkin välttämätöntä. On myös katsottava, että käytännössä esiin tulevat havainnot ja ongelmakohdat otetaan uudistuksen toteutuksessa huomioon.
Pisteiden jakamisessa voi joissakin tapauksissa peittyä kohtuus. Työryhmän laatimissa suosituksissa pisteitä jonotuspaikan saannille kertyy sairauden aiheuttamasta kivusta, toimintakyvyn heikkenemisestä, lääkityksen ja sairausloman tarpeesta sekä muista samanaikaisista sairauksista. Myös elämänolot vaikuttavat.
Usein yksi vaiva voi pysäyttää ihmisen miltei kokonaan. Jos lisäpisteitä ryhdytään kuitenkin jakamaan useiden sairauksien perusteella, hoitojonoon pääsy vakavuudeltaan samanlaisesta sairaudesta on lopulta erilaista. Ellei pisteiden takaa nähdä enää ihmistä kokonaisuutena, arviointiperusteet ovat kestämättömiä.
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Markku Äärimaa arveleekin, että nykyisissä jonoissa saattaa olla potilaita, jotka eivät työryhmän piste-ehdotusten pohjalla ehkä olisikaan hoitoon oikeutettuja. Takautuva jonojen uudelleenjärjestely vaikuttaa kohtuuttomalta. Äärimaa ehdottaakin lisää rahaa nykyisten jonojen purkuun, mutta ei saa tukea työryhmältä. Sen mielestä purkamisen merkitys jäisi lyhytaikaiseksi. Niin varmasti onkin, mutta hoidon nopeuttamista sekin merkitsisi.
Vaikka työryhmän puheenjohtaja ei tässä yhteydessä haluakaan puhua hoitotakuusta, hoitoon pääsyn enimmäisaikojen kirjaaminen kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin merkitsisivät Suomessa tähän saakka tuntemattomia määrä-aikoja. Se edellyttää monin paikoin työn tehostamista, mutta myös lisää rahaa tarvitaan.
Ministeri Hyssälä arvioi tarvittavan määrän euroja löytyvän. Hän muistuttaa, että budjettikehyksessä on merkittävä lisäys ja kuntien valtionosuudet kasvavat. Ministeriin on uskominen. Silti ministeriössä on pidettävä huolta siitä, että kaikki laskelmat täsmäävät myös käytännössä. Kalliita yllätyksiä saattaa tuottaa esimerkiksi potilaiden oikeus hakeutua hoitoon ulkomaille maksuosuuden muuttumatta, ellei hyväksyttyä hoitomuotoa löydy kotimaasta.