Koululaisten osaamista mittaavista Pisa-tuloksista on saatu jälleen kerran erinomaisia tuloksia. Suomalaiskoululaiset sijoittuivat seitsemänsiksi, kun arvioitiin 15-vuotiaiden koululaisten keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja ongelmanratkaisun yhteydessä.
Suomalaisten edellä yhteistoiminnallista ongelmanratkaisua mitanneessa tutkimuksessa olivat Singapore, Japani, Hongkong, Etelä-Korea ja Kanada.
Suomalaisten taakse jäivät lähimmistä verrokkimaista kaikki muut Pohjoismaat. Sen sijaan yllättävää on, että virolaiset kiilasivat niukasti yhdellä pisteellä suomalaisten ohi.
Tulosten merkittävyyttä korostaa erityisesti se, että kärkipaikoilla ei ollut muita Euroopan maita. OECD:n Pisa 2015 -tutkimuksessa yhteistoiminnallista ongelmanratkaisua arvioitiin nyt ensimmäistä kertaa. Arviointi toteutettiin vuorovaikutteisessa digitaalisessa ympäristössä.
Pisa-tutkimuksen hyvistä tuloksista voidaan ja pitää iloita. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että Suomessa tyttöjen ja poikien väliset suorituserot olivat suurimmat. Ennen kuin Pisa-tutkimuksen ilo ehditään kääntää murheeksi, on syytä muistaa, että myös pojat pärjäsivät OECD-vertailussa kaikkien poikien keskiarvoa paremmin. Tyttöjen menestys oli hyvä, koska he olivat yksinkertaisesti loistavia.
Tyttöjen vahvuutta poikiin nähden on selitetty tyttöjen lukuinnolla ja siten paremmalla lukutaidolla ja jopa innokkaalla chattailulla. Erojen syitä on etsitty niin koulusta kuin kodista. Pojat eivät tietenkään ole tyhmempiä, mutta jostain syystä pojat eivät innostu näyttämään koulussa parastaan. Poikia ei liioin välttämättä kannusteta kotona lukemiseen, toisin kuin tyttöjä.
Tulkintoja oppimistulosten eroavaisuuksista on esitetty vuosien varrella lukematon määrä, mutta kovin tarkkaa tietoa ei ole olemassa. Valtioneuvostossa onkin vireillä hanke, jolla poikien alisuoriutumista yritetään selättää.
Koulun jälkeen tyttöjen ja poikien tiet eriytyvät uudestaan, sillä työmarkkinat ovat jakautuneet vahvasti sukupuolen mukaan. Miesvaltaisilla aloilla ansaitsee usein paremmin kuin naisvaltaisilla aloilla.
Suomalaisen koulun vahvuuksiin kuuluu se, että erot koulujen ja alueiden välillä ovat pienet. Korkeatasoisen opettajankoulutuksen ansiosta tasoeroja ei pääse syntymään, vaikka tiettyä koulujen valikointia on havaittavissa. Lähes kaikkialla Suomessa voidaan yhä todeta, että lähikoulu on paras koulu.
Tyttöjen ja poikien erojen häivyttämiseksi poikien vahvuuksia pitää vahvistaa, ei kuitenkaan tyttöjen vahvuuksia heikentämällä. Koulussa on paljon kiinni asenteista ja motivaatiosta, mutta myös poikien ja tyttöjen luonnollisista kehityseroista, jotka tasoittuvat murrosiän jälkeen. Koulun pitäisi pystyä vastaamaan näihinkin haasteisiin joustavasti.
Kokonaisuutena ottaen koululaisten menestys on häkellyttävää ja antaa uskoa tulevaisuuteen. Koulutussäästöt ovat kansainvälisiin haasteisiin nähden pahinta myrkkyä, jota kouluun voidaan levittää.