Suomalaisnuorten osaamisen romahtamista Pisa-tutkimuksen tulosten valossa on nyt ehditty kauhistella jonkin aikaa.
Syitä 15-vuotiaiden nuorten oppimistulosten laskuun muun muassa matematiikan osaamisessa ja lukutaidossa on etsitty sieltä ja täältä.
Jo heti tuoreimpien tulosten julkistamisen yhteydessä kaksi viikkoa sitten opetusministeri Krista Kiuru ilmoitti käynnistävänsä välittömästi laajapohjaisen työskentelyn suomalaisen peruskoulun tulevaisuuden turvaamiseksi. Ministerin mielestä suomalaisten Pisa-tulosten yleinen lasku osoittaa, että meikäläistä perusopetusta on lähdettävä voimakkaasti kehittämään.
Kun matematiikka oli edellisen kerran, yhdeksän vuotta sitten, Pisa-tutkimuksen päätutkimusalue, suomalaisnuoret loistivat matematiikan osaamisellaan. Suomen sijoitus oli tuolloin kaikkien tutkimukseen osallistuneiden maiden joukossa toinen, nyt sijoitus oli vasta kahdestoista.
Nuo vuoden 2003 tulokset saivat Suomessa aikaan sen, että Pisa nousi päähän. Puhuttiin huipputuloksista, jotka kertovat Suomen olevan maailman johtava koulutusmaa.
Vuoden 2012 tutkimustulosten selvittyä iski sitten Pisa-hätä. Pitkään hätää ei pystytty pidättelemään, vaan se pääsi lirahtamaan housuihin ja valuu jo lahkeesta.
Opetusministerille sallittakoon tehtävänsä puolesta oikeus lausua huolestuneita mielipiteitä suomalaisnuorten osaamisen romahtamisesta.
Kiuru puhuu asiaa pitäessään oleellisena panostamista oppimis- ja opiskelumotivaation kehittämiseen ja ylläpitoon sekä kouluviihtyvyyteen. Tosin, vaikka Suomi olisi ollut tuloksillaan koko Pisa-tutkimuksen ykkösmaa, opiskelumotivaatiosta ja kouluviihtyvyydestä huolehtiminen olisivat silti asioita, joista on huolehdittava.
Erityisen kovasti Pisa-hätä tuntuu koettelevan entistä opetusministeriä, nykyistä Kuntaliiton varatoimitusjohtajaa Tuula Haataista. Hänen viikko sitten suustaan päästämät Pisa-tuloksiin viittaavat lausunnot alkavat olla jo sitä tasoa, että suomalaisen opettajakunnan on syytä harkita kollektiivista loukkaantumista.
Haatainen vaatii perustaitojen eli lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen opetuksen palauttamista peruskoulun tärkeimmäksi tehtäväksi. Olisi kiinnostavaa tietää missä vaiheessa lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen on pullautettu pois perusopetuksen tärkeimpien tehtävien joukosta? Olisi myös kiinnostaa tietää kuinka suuri joukko suomalaisia peruskoulun opettajia ei oikeasti pidä lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen opetusta tärkeänä?
Eräs kunnanjohtaja kertoi naureskellen Kuntaliiton lähestyneen myös kuntia kirjeellä, jossa niitä koulutuksen järjestäjinä muistutetaan opettamaan lapsille ja nuorille edelleen myös lukemista, kirjoittamista ja laskemista.
Vaikuttaa, että Kuntaliitossa ainakin yhdellä entisellä opetusministerillä on kohtuullisen suuri Pisa-hätä ja apu siihen totaalisesti hukassa, jos sekä perusopetuksen järjestäjien että toteuttajien älyä ja ajattelukykyä lähdetään aliarvioimaan itsestäänselvyyksistä muistuttamalla.
Pisa-tutkimuksella ja sen tuloksilla on merkityksensä, sitä ei käy kiistäminen. 15-vuotiaiden nuorten oppimistuloksia kolmen vuoden välein mittaava kansainvälinen tutkimus kertoo jostakin, mutta aina voi pohtia sitä, kuinka suuri painoarvo tuloksille annetaan.
Onko suomalainen perusopetus olemassa vain Pisa-tutkimuksessa menestymistä varten? Onko opetussuunnitelmilla muuta merkitystä kuin valmentaa nuoret hankkimaan Suomelle mainetta ja kunniaa Pisa-tutkimuksessa?
Ei käy kateeksi opettajaa, jonka on motivoitava murrosikäiset nuoret opiskelemaan oman tulevaisuutensa sijasta Pisa-tutkimusta varten.