Merja Hermosen väitös julkaistaan tänään kirjana nimeltä Pimeän hehku (Loki-kirjat). Hermonen väittelee Helsingissä 8.4.
Raskaasti pörisevä metallimusiikki näyttäisi pitävän soittajansa ja kuulijansa ihmisten kirjoissa ja kaidalla tiellä. Metallin harrastaminen purkaa nuorison ja nuorten aikuisten jännitteitä ja turhautumia - sen ohella, että se on aitoa musiikkia.
Tutkija, pastori Merja Hermonen väittelee ensi kuussa saatananpalvonnasta suomalaisessa nuorisokulttuurissa. Tutkimuksessa käsitellään usein saatanaan yhdistettyä black metal -musiikkia.
Toisin kuin kuvittelisi metalli ei suuremmin ime kuulijoita pimeyden ruhtinaan pauloihin, vaan milteipä päinvastoin.
Hermosen mukaan metalli saattaa tarjota harrastajilleen yhteisöllisyyden tunnetta ja toimia perheen korvikkeena juuri tärkeällä hetkellä eli silloin, kun turvallisuus on muuten elämästä katoamassa.
Ilman yhteisöllisyyttä moni syrjäytymisuhassa ollut nuori päätyi 1990-luvulla saatananpalvojaksi, jonka elämä käsitti erilaisten kulttimenojen lisäksi rikollisuutta ja päihteiden käyttöä.
Metallimusiikista tuli suosittua kymmenen vuotta sitten. Tyyli ei lyönyt itseään läpi suurella rahalla tai radiosoitolla, vaan punkin kaltaisena ilmiönä.
Kaupallisuutta karsastettiin. Pukeutumismalli oli tarkasti rajattu mustaksi, eikä lauluja tehty iloisista aiheista.
Hermonen luettelee tyyliin kuuluneen muun muassa "sisälmyssylttyteemoja viljelevän death metallin, tuomiopäivätunnelmaisen doom metallin ja paholaisteemaa viljelevän black metallin".
Tutkimuksen mukaan metalliin liittyi toki satanistinen virtaus esimerkiksi sanoituksissa. Pahan maineen black metallille langettivat norjalaiset harrastajat. Norjassa metalli julistautui erityisen saatanalliseksi. Muutaman sikäläisen yhtyeen jäsen päätyi jopa henkirikokseen ja polttamaan kirkkoja.
Myös Suomessa metallistit suhtautuivat kielteisesti valtauskontoon, mutta muuten tilanne oli Norjaan verrattuna toisenlainen.
"Jos kirkonpolttajilla ja hauankaatajilla on sitte vaikeaa ollu kotona, ni meillä on ainakin niin mukavat mutsi ja faija että", toteaa tutkimukseen haastateltu 29-vuotias Antti.
Black metal -alakulttuuri yhdisti Suomessa erilaisten perheiden lapsia. Metalli laajeni yli sosiaalisten luokkien ja sukupolvirajojen.
Hermosen mielestä rajujen tunteiden ilmaisua musiikin kautta ei pidetty metallipiireissä lapsellisena. Eräskin bändi käänsi Helsingin nurin etsiessään teurastamoista sianverta lavashowtaan varten.
"Se on mulle pimiä puoli just tää black metal. Kerta mä en oo väkivaltane ihmine, niin mä saan aggressiot purkaa tuolla (lavalla)", ilmoittaa 20-vuotias mies.
Hermonen toteaa, että metallin kautta purettiin vaikkapa vanhempien aviokriisejä.
"Yksi ihminen ketä mä eniten kunnioitan tässä maailmassa on meiän äiti", sanoo 22-vuotias mies tutkimushaastattelussa.
Hyvinkään paloittelusurma 1998 toi saatananpalvojat laajasti kansan näkösälle. Raa´an veriteon taustalta löytyi perheväkivallan ja alkoholismin ohella saatanakultin tunnusmerkkejä.
Suomalaiset säikähtivät. Satanismi sai Hermosen mukaan mediapaniikin piirteitä. Nuorten roolipelaaminen, raskas metallimusiikki ja kauhuelokuvat alettiin niputtaa yhteen.
Satanismista tuli joksikin aikaa kulttilegenda, johon oli helppo ympätä salaliittoteorioita, paikallisia rikosuutisia ja liioittelua. Vastaavilla huhuilla on kautta historian vainottu erilaisia virtauksia.
Hermonen korostaa, että musiikkimaku, pitkä tukka tai tummat vaatteet eivät tee nuoresta tietyn asian kannattajaa. Nuoret liikkuvat kulttuurisesti. Erilaisilla tyyleillä ilmaistaan asenteita, tunteita ja mieltymyksiään.
