Vaikka Pirkko Riekki ja Nucca, oikealta nimeltään Eugenian Jeresa (FIN MVA, TK1), eivät voittaisikaan elo-syyskuun vaihteessa järjestettävissä Paragilityn viidensissä maailmanmestaruuskilpailuissa, he tekevät silti historiaa.
Parivaljakko osallistuu ensimmäisenä suomalaisena liikuntarajoitteisten agilityn MM-kisoihin ja Nucca on ensimmäinen lagotto romagnolo (italialainen tryffelikoira), joka kisoihin osallistuu.
"Suomessa kisaan tavallisen agilityn luokissa, koska täällä ei paragilitykisoja vielä ole. Muuta eroa agilityyn ei paragilityssä olekaan kuin ohjaajan liikuntarajoitteisuus. Radat ja vaatimukset ovat periaatteessa ihan samat. Helpotus tulee siinä, että ratojen ihanneajat ovat hieman löysemmät", Pirkko Riekki kertoo.
MM-kisoissa parapuoli on avoin, eli siihen voi osallistua kuka tahansa eikä karsintoja ole. Tänä vuonna osanottajia kolmessa eri säkäryhmässä on yhteensä 37. He tulevat Suomen lisäksi Belgiasta, Isosta-Britanniasta, Espanjasta, Alankomaista, Italiasta, Itävallasta, Saksasta, Sloveniasta, Tshekin tasavallasta ja Unkarista. Riekki ja Nucca kisaavat keskikokoisten koirien ryhmässä.
Samaan aikaan ja samassa paikassa järjestetään myös avoimet agilityn MM-kisat, joihin Suomesta osallistuu kahdeksan koirakkoa. Pirkko Riekki saa matkaseurakseen Riitta Kyllösen, joka lähtee kisaamaan Morris-koiransa kanssa.
Agilitystä Pirkko Riekki innostui reilut kymmenen vuotta sitten edellisen koiransa kanssa. Nucan kanssa on nyt harjoiteltu pari vuotta. Kolmivuotias Nucca kilpailee jo ylimmässä eli kolmannessa luokassa ja puhkuu intoa.
"Kesäaikaan treenaamme kahdesti viikossa ohjatusti. Lisäksi käymme usein lenkillä hiomassa yksityiskohtia, kun tämä koulutuskenttä on ihan kotimme lähellä", Riekki kuvailee parivaljakon harjoittelua.
Hänen mukaansa juuri yksityiskohtiin paneutuminen on erityisen tärkeää paragilityssä, koska koiraa joutuu siinä opettamaan enemmän itsenäisyyteen. Ohjaaja kun ei välttämättä pysy koiran hurjassa vauhdissa mukana radalla.
Agilitykoiran kunnosta ja lihashuollosta tulee pitää hyvää huolta, samoin tietysti ohjaajankin.
"Nucca on kyllä todella motivoitunut harjoittelija, eikä se luovuta helposti. Kesähelteilläkään se ei malttaisi millään lopettaa", Riekki kuvailee koiransa innostuneisuutta.
Agilityn lisäksi Pirkko Riekki ja Nucca harjoittelevat päivittäin tottelevaisuutta, ja näyttelyissäkin käydään toisinaan. He ovat kokeilleet myös vesipelastusta ja henkilöhakua, mutta ajan ja auton puutteen vuoksi harrastamista on pitänyt rajoittaa.
Liikuntarajoitteisuus ei ole Pirkko Riekillä synnynnäinen vamma. Hän on sairastanut syövän, ja raskaat hoidot aiheuttivat sen, että toinen lonkkanivel ei toimi. Toisen käden olkanivel kärsi myös niin, ettei käsi pelaa kunnolla.
"Viimeisimmän leikkauksen jälkeen jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle palvelusihteerin tehtävistä Kiimingin kunnasta", Pirkko Riekki selvittää taustaa.
Tärkeimpänä tavoitteena tulevissa maailmanmestaruuskisoissa Riekki pitää kokemuksen hakemista.
"Toivon, että teemme kisoissa parasta, mihin yhdessä pystymme. Nuccahan on todella hyvä. Minä se siellä radalla useimmiten taidan mokailla", Riekki naurahtaa.