Hallituksella on nyt kovat paineet osoittaa, että ministerimäärän merkittävä lisäys kesken hallituskauden on perusteltu ratkaisu. Vähintä, mitä voi edellyttää on, että aloittavat ministerit tuovat selkeää lisäarvoa hallitustyöskentelyyn. Väsyneen ilmeen on syytä piristyä.
Vielä hallitusta muodostettaessa pääministeri Juha Sipilä (kesk.) halusi vähentää ministereiden määrää. Tuolloin hän kaavaili, että kaksitoista ministeriä riittäisi. Sipilän kabinettiin tuli neljätoista ministeriä ja valtiosihteerien määrä tiputettiin neljään.
Aiempaa suppeammalla hallituksella haluttiin esimerkin näyttämisen lisäksi uudistaa ja tehostaa valtioneuvoston työskentelyä. Ministerit haluttiin sitouttaa tiiviisti rakenteellisten muutosten läpiviemiseen omissa ministeriöissään. Hallituksen puoliväliriihen päätösten ja torstain valintojen jälkeen hallitustyössä palataan perinteisiin lukemiin, kun hallitusta vahvistetaan kolmella uudella ministerillä ja tehtävämuutoksilla.
Rytminmuutoksen hakeminen hallituskauden puolivälissä on tavanomainen tapa vauhdittaa loppukautta. Kokoonpanot uudistuvat myös etukäteen sovitun kierron mukaisesti tai kun ministereitä lähtee muihin tehtäviin.
Poikkeuksellista kuitenkin on, että ministereiden määrää lähdetään nostamaan kesken kauden yksittäisen hallituspuolueen tarpeiden takia. Inhimillisesti on perusteltua, että raskaaksi osoittautunut oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin (ps.) salkku puolitetaan. Vain yhden ministerin lisääminen olisi riittänyt, mutta se olisi järkyttänyt hallituksen sisäistä tasapainoa.
Taustalla on lisäksi ulkoministeri Timo Soinin halu jatkaa ministerinä huolimatta siitä, että hän luopuu puolueen puheenjohtajuudesta. Yleensä vanha puheenjohtaja väistää, jotta uusi puheenjohtaja pääsee hallitukseen.
Tällä kertaa voi tosin olla perusteltua, että Soini jatkaa kabinetissa puolueensa hallitusuran takuumiehenä. Samalla Soini keventää omaa työtaakkaansa siirtämällä eurooppaministerin tehtävät Sampo Terholle pedattuun kulttuuri- ja urheiluministerin salkkuun. Kulttuuriasiat irrotetaan opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselta (kok.), joka ei ole valittanut työmääräänsä.
Ministeriruletti antaa pääministerille tilaisuuden uusia omia ja keskustaministereiden toimenkuvia. Kiinnostavaa on, miksi Sipilä luopui omistajaohjausasioista, jotka hän nimenomaan halusi alunperin itselleen. Niiden siirto elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kesk.) ei ole sekään välttämättä ongelmatonta.
Keskustan ministerivalinta on odotettu, kun tuplasalkkua hallinneen Kimmo Tiilikaisen tehtävistä lohkottiin maa- ja metsätalousministeriö Jari Lepälle. Oikeusministeriksi nousee kokoomuksen Antti Häkkänen. Toivoa sopii, että lainvalmistelun tasoon kiinnitetään jatkossa asianmukaista huomiota.
Ministerivalinnat tuovat kuhinaa myös eduskuntaryhmiin, kun jakoon tulee yksi ryhmäjohtajan paikka ja nippu valiokuntapaikkoja.