Kolumni

Pirilä ja Val­lin­kor­va edel­leen rie­po­tel­ta­vi­na

Missähän muussa koulutuksen kuntayhtymässä riepoteltaisiin alallaan kiitettävää työtä yli puoli vuosisataa tehnyttä, yhtymän kansainvälisesti tunnetuinta osaa s

Missähän muussa koulutuksen kuntayhtymässä riepoteltaisiin alallaan kiitettävää työtä yli puoli vuosisataa tehnyttä, yhtymän kansainvälisesti tunnetuinta osaa samaan tyyliin kuin Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymässä Pirilän puutarhaoppilaitosta. Ei missään muualla.

Toinen sijoiltaan siirrettäväksi kaavailtu laitos, luonnonvara-alan ammattikorkeakoulu Oulun Vallinkorvassa on paljon nuorempi, mutta hyvin liikkeelle lähtenyt laitos. Pirilää ja Vallinkorvaa on roikotettu löysässä hirressä, siirtouhan alla, vuosikausia. Luonnonvara-ala halutaan keskittää Muhokselle perustein, jotka eivät vakuuta. Olen kahlannut Osakkin asiaa koskevat paperit läpi pariin kertaan. Tiedän, mistä kirjoitan.

Vaikka siirtoehdotuksen perusteena olleet laskelmat osoitettiin tiistain yhtymäkokouksessa pahasti virheellisiksi ja puutteellisiksi, uhkaavaa pilveä Pirilän ja Vallinkorvan yltä ei puhallettu pois. Yhtymähallituksen on vain koetettava kehittää uskottavammat perusteet. Sitä se varmasti yrittää. Seuraava vyörytys käynnistynee pian. Yhtymähallitus voisi muistaa, että viisas osaa harkita asioita uudesta näkökulmasta.

Perimmäinen syy lienee, että halutaan varmistaa Koivikon maatalouskoulutuksen jatko, vaikka siitä puhutaan sivumennen. Maatalouslinjan kuihtumista pelännyt yhtymähallitus haksahti hätävarjelun liioitteluun. Monet alaa syvällisesti tuntevat uskovat kouluttautumishalun maataloudessa kasvavan.

Näihin saakka useimmat viljelijät ovat uskoneet opin siirtyvän isältä pojalle tai tyttärelle. Kohta on toisin. Vaikka maatiloja olisi tulevaisuuden Suomessa vain ennakoidut 40 000, miltei jokainen isäntä ja emäntä hankkii ammatillisen koulutuksen. Viljelijän keskimääräinen työura on 30 vuotta. Kun koulutus on kolmivuotinen, maatalousopissa voisi olla vuosittain liki 3 000 opiskelijaa. Määrä on paljon suurempi kuin nykyisin. Kouluttajiksi tarvitaan useita oppilaitoksia.

Oulun läänin maatalousalan koulut, Koivikko, Ruukki ja Haapajärvi, voivat harjoittaa yhteistyötä. Jokaisella on omat vahvuutensa. Jos yhteistyötahtoa riittää, oppilaat voisivat olla joitakin jaksoja maakunnan toisissa kouluissa.

Pirilässä on riittänyt oppilaita. Viime keväänä haettavina olleet 60 aloituspaikkaa olivat syyskuussa tehdyn tilaston mukaan täynnä. Se on ymmärrettävää. Jämsän pohjoispuolella ei ole toista yhtä monipuolista puutarha-alan koulua. Pirilässä on alan kaikki linjat; puutarhatuotannon, viheralan ja kukka- sekä puutarhaviljelyn koulutusohjelmat.

Koulu on jakanut floralia-tapahtumissaan oppia laajalti ympäristöönsä. Niinpä kymmenettuhannet ihmiset Oulussa ja ympäristökunnissa tietävät Pirilästä puhuttaessa heti, että kyseessä on "se puutarhaoppilaitos".

Suuri joukko aktiivisia ihmisiä tyrmistyi Pirilän siirtouhasta niin, että otti Kalevan lukijan palstalla asiaan kantaa. Jälleen nähtiin, miksi sitoutumattomia lehtiä tarvitaan.

Kiivas keskustelu ärsytti joitakin päättäjiä. Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti Pikkarainen (kesk) puhui puolueensa äänenkannattajan Keskiviikko-lehdessä yleisönosastorummutuksesta. Yhtymähallituksen puheenjohtaja Vesa Saarinen (sd) paheksui samaa asiaa Pirilän puolesta käytynä massiivisena lobbauksena.

Joillekin poliitikoille riittäisi, että kansa käy kerran neljässä vuodessa äänestämässä. Ja pitää väliaikoina suunsa kiinni.

Lääninsivistysneuvos Pertti Kokkosen otsaan Pikkarainen mäjäytti lehdessä kyläpoliitikon leiman syystä, että Kokkonen asuu Kempeleessä.

Yhtymähallituksen numeroita oikonut Kokkonen ansaitsee tunnustusta. Hän menetteli, kuten hyvän virkamiehen kuuluu. Kun virhe havaitaan, se tulee oikaista, onpa vastassa kuka tahansa.