Pirates of the Caribbean: Salazar’s Revenge, Yhdysvallat 2017. Ohjaus: Joachim Rønning & Espen Sandberg. Pääosissa: Johnny Depp, Javier Bardem, Kaya Scodelario. – Plaza & Star, Oulu.
1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla merirosvoelokuva oli Hollywoodin seikkailugenren suosittu alalaji, kun Douglas Fairbanksin ja Errol Flynnin kaltaiset tähdet miekkailivat takilassa roikkuen.
Sitten suosio kuihtui, ja jossain vaiheessa merirosvoleffasta tuli kassatappioiden synonyymi. Roman Polanskin Merirosvot oli 1980-luvun suuria floppeja, ja 1990-luvulla Renny Harlinin Kurkunleikkaajien saari vei kokonaisen tuotantoyhtiön konkurssiin.
Merirosvojen kurssin korjasi Disney-yhtiön Pirates of the Caribbean -elokuvasarja, jos ei muuten niin taloudellisesti.
Viidenteen osaansa ehtinyt sarja on ollut yksi elokuvahistorian tuottoisimmista.
Menestyksen salaisuus ei kuitenkaan taida piillä ensisijaisesti piraattien vetovoimassa, vaan siinä, että kaikkein suurimmat yleisömassat vedetään nykyään massiivisilla erikoistehostevyörytyksillä.
Pirates of the Caribbean kun luottaa täysin yliluonnolliseen fantasiaan ja efektitsunameihin.
Koko ajan pitää olla täysi melske päällä, niin ettei omia ajatuksiaan kuule – tai niiden puutetta tämän kaiken keskellä.
Koko sarjahan perustuu Disney-huvipuistojen laitteeseen, mutta konsepti kuin konsepti.
Omaperäisintä elokuvissa taitaa olla niiden päähenkilö, koko ajan isommassa tai pienemmässä laitamyötäisessä keikkuva merirosvokapteeni Jack Sparrow (Johnny Depp).
Ei ole välttämättä helppo muistaa, että vaikka Depp oli tehnyt jo näyttävän uran, vasta Pirates-elokuvat nostivat hänet supertähtiliigaan.
Pirates of the Caribbean: Salazar’s Revenge on siis jo viides elokuva neljätoista vuotta kattaneessa saagassa.
Kukaan luovaa työtä tekevä ei tietenkään ole tuntenut pakottavaa tarvetta tämän elokuvan tekemiseen, mutta studio ei missään nimessä tapa kassakoneita kilisyttävää tuotetta ennen aikojaan.
Jos jotain, niin suuren yleisön makua täytyy ihmetellä. Jos on jo nähnyt sarjasta elokuvan tai pari, on vaikea uskoa, että kukaan haluaisi vielä lisää samaa. Eiköhän Deppin suorituskin ole jo tässä roolissa nähty. Mutta ei!
Ohjaajan pallille on tällä kertaa valikoitunut norjalainen parivaljakko Joachim Rønning ja Espen Sandberg, jotka kelluivat aalloilla jo Kon-Tiki-elokuvassaan. Heidän tyylinsä on proosallisempi kuin alkuperäisellä ohjaajalla, visuaalisiin krumeluureihinsa rakastuneella Gore Verbinskillä.
Yleispöhöä eivät hekään ole kuitenkaan saaneet mitenkään oleellisesti trimmattua.
Tällä kertaa harmia aiheuttaa kostonhimoinen, elävä kuollut espanjalaiskapteeni (erikoistehostettu Javier Bardem).
Teemanpoikasena on isyys, mistä loppu saa sentään jotain paatoksen häivähdystä esiin. Nuori romanttinen pari on vaihtunut, mutta Kaya Scodelarion ja Brenton Thwaitesin välillä eivät kipinät iske.
Jack Sparrow saa jälleen olla koomisesti toikkaroiva antisankari, tämä hahmo ei kasva eikä kehity. Hahmon esikuvaa Keith Richardsia ei näy, mutta eräs toinen rokkarilegenda tekee cameon.