Ei aitiota, pikkutakkeja, pehmustettuja kuppi-istuimia, kirkkaita valoja, lohivoileipiä, ei videotaulua, eikä liioin mitään luksusta.
On vain luistimet, maila, pipo ja 17 astetta pakkasta. Ja alustana aitoakin aidompi merenjää Kauppatorin rannassa.
Jääkiekko palasi sunnuntaina Oulussa komeasti menneisyyteen ja aikaan, jolloin pelistä puuttuivat kehitystarinan mukanaan tuomat lisämausteet.
Ne muutamat kymmenet uudisraivaajat, jotka 1800-luvun lopulla keksivät jääkiekon Victoria-järven jäällä Kanadassa, voivat nyt tyytyväisinä seurata pilven reunalta, että perinteet ovat yhä läsnä.
"Paras palaute on ilman muuta nauravat kasvot, kun pelaajat tulevat jäältä pois", hehkuu Red Bull Open Ice -tapahtuman Sports Manager Leena Tirronen, vaikka pakkanen paukkuu kuin purkka.
"Nämä olosuhteet ovat täydelliset. Paljon mieluummin paljon pakkasta kuin viisi senttiä vettä jäällä", Tirronen varmentaa.
Perinteitä kunnioitetaan
Pipolätkän sääntökirjassa on 13 kohtaa, joista ensimmäiseen on kirjattu pelin syvin olemus: 4x4 pelaajaa pipolätkän perinteitä kunnioittaen.
Onko Oulussa kunnioitettu pipolätkän perinteitä, Leena Tirronen?
"Täällä on kaveriporukoita, jotka pitävät hauskaa. Heitä kaikkia yhdistää rakkaus jääkiekkoon. Eli kyllä on", Tirronen kiteyttää.
Oulun alueturnauksessa kaukaloita oli kaksi - tai eiväthän ne mitään kaukaloita olleet vaan kaksi lumivallilla rajattua kolattua kenttää.
"Siellä on jonkin verran railoja, joita kastellaan umpeen. Ja pelaajat itse kolaavat kentältä liiat lumet pois", Tirronen valistaa.
Tampereella lauantaina pelattiin lammen jäällä, Espoossa turnaus viedään Tapiolan keskusaltaan päälle, ja Helsingissä alustana on Töölönlahden jää. Oulussa kaupunginteatterin ja Kiikelinsaaren muokattu pelialusta ei kuulemma notku.
Kestääkö kysyä, kestääkö jää?
"Kyllä kestää."
No, kestääkö se?
"Kestää, kestää. Kairoilla mittasimme paksuuden 45-50-senttiseksi", Tirronen myhäilee.
Halukkaita pilvin pimein
Pipolätkä "keksittiin" uudestaan Pohjois-Amerikassa vuosi sitten. Nyt se on vyörynyt Eurooppaan ja Suomeen. Kansalliset mestarit pääsevät MM-lopputurnaukseen Minneapolikseen, missä pelialustana on perinteet kunnioittaen lammen jää.
"Joukkueita haettiin netti-ilmoittautumisilla, ja 16 nopeinta per paikkakunta voitiin ottaa mukaan. Suosio ylitti meidätkin, sillä halukkaita oli viikossa jo yli 50 per paikkakunta", Tirronen tietää.
Turnaus laajenee maantieteellisesti entisestään, sillä vuoden kuluttua uusia alueturnauksia on hahmoteltu Rovaniemelle, Jyväskylään, Kuopioon ja Lappeenrantaan.
"Vaikka täällä pelataan hymyssä suin, kyllä sen huomaa, että monilla herää kilpailuhenki, kun saavat pelipaidan päälleen. Ja mitä pidemmälle tämä meidän cup-systeemi etenee, sitä kovempaa pelataan", Tirronen alleviivaa.
Entisiä kärppiä mukana
Koko turnauksen yksi kovimmista joukkueista on eittämättä HIFK:n A-junioreista koottu kuusikko, joka ottaa osaa Espoon alueturnaukseen kahden viikon päästä.
Kovan vastuksen se saa eittämättä jääliläisen keisarikunnan Team Playboysista, joka koostuu kymmenkunta vuotta sitten Kärppien edustusjoukkueessa pelanneista entisistä suuruuksista.
"Ei meillä mitään tavoitetta ole. Kunhan pidetään hauskaa ja verestetään vanhoja muistoja. Varpaita ja sormia palelee, niin kuin lapsenakin", Sami Alalauri nostalgisoi.
"Itsekin olen ulkojäiden kasvatti Iistä. Isä oli koululla opettaja, ja hänen kanssaan kävimme aina jäädyttämässä kaukalon, jonka rosoisista laidoista sai nauloja persauksiin", Alalauri naurahtaa.
Parempia olosuhteita piti hakea naapurikunnasta Haukiputaalta.
"Ulkojäätä oli sielläkin. Samassa D-junioriporukassa pelasivat myös Pirjetän Lasse ja Ojalan Jani", Alalauri muistaa 1974-syntyneiden ikäluokasta.
Playboysin kokoonpanossa viillettävät myös Heikki Kettunen, Janne Salpa, Vesa Ek ja Tomi Harjula.
"Alunperin mukana piti olla myös Juhamatti Aaltosen, mutta mies valitteli liiallista kylmyyttä", Alalauri kommentoi.
Hauskuus aina läsnä
Turnauksessa ei ole pakkasrajaa. Peliä olisi pyöritetty jopa 30 asteen pakkasessa.
"Kymmenen astetta vähemmän olisi ollut hyvä, mutta toisaalta hyvä, ettei ollut tämän enempää", Salpa kertoo pelin lomassa vaihtoaitiossa.
"Naama jäätyy", säestää puolestaan Harjula, joka saapuu vuorostaan vaihtoon.
"Hiki tulee, kun meitä on näin vähän", Alalauri puhaltelee.
Jääkiekon oppikirjan mukaisia kuvioita on turha yrittää, sillä kiekko pomppii epätasaisella jäällä hallitsemattomasti.
Siitä huolimatta Playboys raivaa tieltään Kiimingin Jäänsärkijät 13-3, Punasiivet 7-4, North-Icen jatkoajan jälkeen 7-6 ja pääsee 7. helmikuuta Helsingissä pelattavaan kuuden joukkueen lopputurnaukseen. Toinen Oulun-finalisti Kempeleen Detroit lähtee niin ikään pääkaupunkiin.
"Tavoitetta pitää vissiin tarkistaa. Ainahan me entiset urheilijat haluamme voittaa, mutta emme tietenkään hinnalla millä hyvänsä. Tässä hommassa pitää koko ajan muistaa hauskuus", Alalauri korostaa.
Vaihtoaitioon on tuotu heinäpaalit, joiden päällä voi istahtaa. Keskellä telttaa hehkuu kamiina, joka tuo lämpöä kirkuvan punaisiin kasvoihin.
Keinotekoista luksusta ei tarvita, koska tämä tunnelma on oikeaa luksusta aidoimmillaan.
Aitoa pelaamisen riemua lajin alkujuurien hengessä.