"Ihan hyvä siitä tuli", toteaa haukiputaalainen Ville-Petteri Leinonen itse virkkaamastaan piposta. "Äiti sanoi, että ensikertalaisen tekemäksi tosi hyvä", hän jatkaa.
Kokeilunhalu sai Leinosen lähtemään Pohjois-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen pipokurssille. "Tykkään teknisistä töistä ja pienoismallien rakentelusta, ja halusin kokeilla uutta", hän sanoo. Kurssilla virkattiin pipo ja huovutettiin siihen kuva. "Siellä oli hauskaa ja oppi tekniikan", hän sanoo. "On ihan hauskaa tehdä pipo itse, kun saa itse päättää värit ja muut."
Aluksi virkkaaminen oli Leinosen mielestä kankeaa, mutta hyvän opastuksen ansiosta virkkuukoukun ja lankojen kanssa pelaamisen oppi äkkiä. Haastavinta Leinosen mielestä oli aloitus. "Työ ei pysynyt kunnolla kädessä, kun se oli niin pieni."
Kurssille osallistui myös Leinosen sisko Sofia, joka on käyttänyt itse tekemäänsä pipoa paljon. Leinonen ei tekemäänsä tummansinistä pipoa ole voinut käyttää: päähineestä tulikin liian pieni, joten sen sai käyttöönsä Tuomas-veli. Ensimmäinen pipo on toistaiseksi Leinosen ainoa: lukuisten harrastusten takia hän ei ole ehtinyt virkkaamaan.
Kellon koulun 7. luokkaa käyvä Leinonen ei muista, että hänen luokallaan kenelläkään olisi itse tehtyä pipoa. Pipoa pidetään kyllä koulussa päässä ulkona talvella, mutta sisällä sen käyttäminen on kielletty koulun säännöissä.
Piposta voi tulla bisnes. Vihtiläisen 19-vuotiaan abiturientin Ville Lahtisen virkattuja pipoja valmistava yritys Outo Wear/Gear on toiminut nyt reilun vuoden verran.
Kaikki alkoi, kun Lahtinen halusi virkatun pipon nähtyään sellaisen suomalaisella laskijalla lumilautailuelokuvassa kolme vuotta sitten. "Äiti teki pipon ja itse katselin vierestä. Pyysin äitiä opettamaan, miten pipo tehdään. Sitten rupesin tekemään niitä itse", sanoo Lahtinen. Ensimmäinen tekele oli väriltään punainen ja hirveän näköinen. Piposta tuli koppurainen ja kova eikä se näyttänyt tekijänsä mielestä alkuunkaan pipolta. "Ei sitä tullut käytettyä. Pipo purettiin ja tein langoista toisen", hän kertoo.
"Ehdin tehdä itselleni kolme pipoa, kun kaverit alkoivat pyytämään minua tekemään pipoja itselleen", hän muistelee. Tilauksia alkoi tulla ja oman yrityksen perustaminen alkoi lopulta olla ajankohtaista. Suurin Lahtisen osa asiakkaista on nuoria, 12-30-vuotiaita. Lapsillekin Lahtinen on tehnyt pieniä päähineitä. Pipot menevät kaikkeen käyttöön: tekijänsä mukaan ne käyvät urheiluun ja mihin vain.
Pipot Lahtinen tekee pääosin itse. Yhden tekemisessä kestää puolesta tunnista tuntiin. Pipon virkkaamisesta haaveilevaa Lahtinen neuvoo aloittamaan paksulla langalla. Myös kärsivällisyys on aluksi tarpeen. "Ohjeita saa vaikka netistä", hän vinkkaa. Lahtinen pitää tulevilla Oulun käsityömessuilla nuorille piponvirkkaustyöpajaa. Syksyllä hän veti vastaavan työpajan Vaasassa. "Tupa oli täynnä", hän sanoo.
Itse tehdyn pipon suosion salaisuutta Lahtinen ei osaa sanoa. "Sillä yritetään erottua muista. Itse omaan käyttöön tehty pipo on erilainen", sanoo Lahtinen.
Suomessa käsityötä ei Lahtisen mielestä arvosteta yhtään. "Valitetaan, miten jokin käsin tehty tuote maksaa paljon ja miksi se ei voi olla halvempi", hän sanoo. Lahtisen mielestä esimerkiksi Saksassa käsin tehtyä arvostetaan paljon enemmän ja keskieurooppalainen kuluttaja maksaa käsityöstä mukisematta.