Rovaniemeläinen Lea Kivelä ei ollut vielä kuullutkaan Ounasvaaran mökkikylähankkeesta, kun hän keksi Rovaniemen mökkimajoituspulaan oman ratkaisunsa.
Entisöidyn vanhan kaupungintalon idyllinen talonmiehen asunto keskustassa, suurten hotellien suojaisassa kolmiossa on mitä ihanteellisin ratkaisu kaupunkilomaa viettäville. Se on vaihtoehto niille, jotka haluavat viipyä lomalla omassa rauhassaan keskellä palveluita, viihtyä takkatulen loisteessa ja keittää kahvinsa ja aamupuuronsa itse.
Ensimmäiset asukkaat Villa Leassa ovat jo katsastaneet paikan. Kauneushoitolan yrittäjä itsekin on testannut piparkakkumökin sinisen huoneen hyvän unen eväät. Hän suosittelee muillekin leppoisia unia puutalon nostalgisessa alkuperäisessä tunnelmassa suojelusenkeliksi vihkiytyneiden nukkien silmälläpidon alla.
Sisäinen tunne pakotti
Suojellun talon uusi elämä on puhkeamassa nupustaan juuri oikeaan aikaan, kansoittavathan jouluvieraat pian Rovaniemen seudun.Vanhoista rakennuksista ja tavaroista lapsesta asti kiinnostunut Kivelä pohtii, millaista ekstraa tarjoaisi mökissä joulun viettävälle espanjalaispariskunnalle. Pian heidän jälkeensä uutena vuotena onkin sitten venäläisvieraiden vuoro.
Lea Kivelä sanoo saaneensa kannustusta yritykselleen.
"Lomarenkaan edustajakin sanoi paikan nähtyään, että tästä sviitistähän tulee vielä hitti", Kivelä selittää innostuneena.
Hän myöntää, ettei ole teetättänyt vuokramökkiään varten kannattavuusselvityksiä, vaan ratkaisuun hän päätyi paljolti sen perusteella, mihin sisäinen tunne pakotti ja käski.
Arkkitehti Ferdinand Salokankaan suunnitteleman kaupungintalon asuin- ja liikekäyttöön entisöinyt Mikael Gröhn ehdotti Kivelälle talonmiehen asuntoa aluksi kauneushoitolan tiloiksi. Kivelä päätyi vuokraamaan työtilansa samassa pihassa olevasta,vuonna 1949 rakennetusta kaupungintalosta. Pihamökin antamat mahdollisuudet eivät antaneet rauhaa ennen kuin hän tiesi, mitä hän siinä haluaa tehdä.
Vanhaa ja uutta
46 neliön pikkutalolla on ikää 55 vuotta. Se on osa kaupungintalon arkkitehtonista kokonaisuutta ja sillä on kaupunkikuvallista merkitystä. Aina 1980-luvun alkuun asti se toimi talonmiehen asuntona. Entisöinnin yhteydessä vanhoja pihlajia on suojeltu onnistuneesti. Runsaita pihlajanmarjaterttuja notkuvat puut tuovat miljööseen lisän, joka on kuin satuaiheinen kuorrutus kakun päälle.
Talon julkisivussa on kauniita yksityiskohtia, ja se antaa mielikuvitukselle siivet odottaa, mitähän sisällä mahtaakaan olla. Koristeellisesti veistetyt siniharmaat ikkunaluukut ja kukkalaatikot vievät ajatukset hetkeksi jopa keskieurooppalaisiin lomakyliin, mutta kadun toisella puolella oleva hotelli Pohjanhovi muistuttaa, missä ollaan.
Kivelä on sisustanut sviittinsä niin, että siinä on sekä uutta että vanhaa. Antiikkikauppojen vakioasiakkaalla oli omissa varastossaan aarteita, jotka soveltuvat yhteen oululaisesta antiikkiliike Makkosesta ostettujen kaappien kanssa. Yhdessä talon kanssa ne muodostavat tunnelman, joka palauttaa keski-ikäisen väistämättä lapsuuden aikaan.