Kalevan kesäsarjassa seurataan elämää Oulun uusilla
asuinalueilla.
Hiekka ja puupöly saa siristelemään silmiä. Sirkkeli vonkuu ja kuorma-auto jyristää ohi.
Pölyn takaa häämöttää oululaisten ydinperheiden tyyssija, Jylkynkangas.
Sinisiä, vihreitä, kellertäviä omakotitaloja vieri vieressä. Toisista taloista on vain lupaus puisena rankana, toisien pihalla nurmikko vihertää jo.
"Omaan taloon muuttaminen ei tuntunut todelliselta. Kun sitä oli sisustanut ja laittanut seitsemän kuukautta, oli koko ajan sellainen olo, että varmasti on vielä jotain tekemättä", Pekka Sundberg tuumaa.
Sundbergien perhe muutti omakotitaloonsa viime marraskuussa. He pääsivät tekemään kaikkea ensimmäistä kertaa: saunomaan, sytyttämään takan, laittamaan ruokaa.
Omakotitalossa asumista he vasta opettelevat.
Jaana Parkkila puolestaan muistelee, että heidän perheensä muutto Jylkynkankaalle viime lokakuussa tuntui mahtavalta.
"Toisinaan kun katselee pihakaaosta, tulee silti toivoton olo. Että saakohan tätä koskaan valmiiksi. Koskaan siitä ei varmasti täysin valmista tule, aina löytyy uutta laittamista."
Palvelut
Pöllökankaalla
Jylkynkankaalla ei toistaiseksi ole palveluita.
Kaupungin suunnitelmissa asukkaat käyttävät Pöllökankaan palveluita; päiväkotia, koulua ja kauppaa.
"Alueen päiväkodit ja koulut alkavat vain olla aika täynnä. Jotkut ovat vieneet lapsiaan Kuivasjärvelle, mutta sielläkin alkaa kuulemma olla täyttä," Jaana Parkkila huomauttaa.
Hän toteaa myös, että kesäaikatauluilla kulkevalla linja-autolla matkaan töistä kotiin saattaa vierähtää jopa puolitoista tuntia.
Sundbergin perhe sen sijaan ei palveluita kaipaa. He tiesivät jo muuttaessaan, ettei palveluita tule, joten he eivät niitä kaipaakaan.
Yhteisö vasta muodostumassa
Alueella on kaikki mahdollisuudet muodostua tiiviiksi yhteisöksi. Kaupunki myönsi tontteja lapsiperheille, joten alueen ikäjakauma on hyvin tasainen.
Jaana Parkkila myöntää, ettei alueelta löydy juuri löydy parinkuntia, jotka olisivat alle kolmenkymmenen tai yli neljänkymmenen.
Sundbergit toteavat, ettei vielä ainakaan ole syntynyt Jylkynkangas-identiteettiä. Sen sijaan laipiotieläisyys asuu jo ensimmäisissä muuttajissa.
"Pioneerihenki on vahva. Kun kaikki rakentavat, puheenaiheita löytyy helposti. Kysellään, millä maalilla talon maalasit ja paljonko maalia kului. Kun kaikilla on lapsia, ollaan huolissaan samoista asioista: lujaa ajavista autoista ja raskaista työkoneista", Sundbergit kertovat.
Monet asukkaista ovat jo ennestään tuttuja. Naapurissa asuu entinen naapuri, kerhon täti tai työkaveri.
Jylkynkankaalaiset lapset aloittavat Pöllökankaalla koulun samalla luokalla.
Elämä Jylkynkankaalla vaikuttaa lähes liian täydelliseltä.
"No, uimaranta olisi tietysti kiva, mutta se ei taida onnistua, kun ei vettä tässä lähellä ole", Marjo Sundberg nauraa.
Minttu-Maaria Partanen, tekstit
Jarmo Kontiainen,
kuvat