Vaala Tuomiosta on vuosi edessä ja takana sen verran, että Jaska tuntee hyvin kalteritalon tavat. Mielekäs tekeminen ja oman sellin rauha ovat ylellisyyttä, jota on oppinut arvostamaan.
"Aluksi minäkin olin neljän miehen sellissä. Sänky oli, mutta kaappia ei pitkään aikaan, joten tavarat olivat kasassa lattialla", Pelson vankilassa koko rangaistuksensa ajan viettänyt Jaska kertoo.
Illat neljän miehen kesken pienessä huoneessa lukon takana eivät ole helppoja. Jos yksi haluaa katsoa televisiota, toinen kuunnella musiikkia, kolmas soittaa kitaraa ja neljäs nukkua, ollaan helposti tiukkojen neuvottelujen edessä. Eivätkä keskivertovangin neuvottelutaidot ole välttämättä kummoiset.
Pelson vankilassa on 189 paikkaa, mutta vankeja talon kirjoissa on nyt noin 230. Määrä nousee sydäntalvea kohti. Jaska kertoo, että joillakin on joskus pinna niin tiukalla, ettei kärsi katsoakaan.
"Tuomionsa voi melko rauhassa istua, jos pysyy itse aktiivisesti erossa vaikeuksista. Väkivallan uhka ei vaivaa, mutta henkisesti tämä on todella raskasta. Niiden, jotka väittävät vankilaa täysihoitolaksi, pitäisi päästä itse kokeilemaan, mitä tarkoittaa jatkuva ikävä ja kaipuu vapauteen. Jos istuisin elinkautista, en tiedä kestäisikö pää."
Henkilökunta ei riitä
Väkivalta on Pelsollakin yleistynyt. Vankien ja jengien välienselvittelyihin löytyy usein syy pillerikaupasta ja sen monimutkaisista velkasuhteista. Vankilanjohtaja Jorma Leppäharju sanoo, että iso osa huumaavien aineiden kaupasta käydään vangeille lääkärien määräyksestä jaettavilla lääkkeillä.
"Rauhoittavien ja voimakkaiden kipulääkkeiden otto on valvottua, muttei siitä saada aukotonta. Vaikkei vanki itse haluaisikaan, häntä voidaan painostaa kätkemään pilleri kielen alle ja myymään tai antamaan se jollekin muulle."
Huumekaupassa on oma hintansa jopa oksennetulle pillerille. Leppäharjun mukaan pillerikauppaa ei saada täysin kitketyksi ykyisellä henkilökuntamäärällä. "Ei lääkkeitä voida täysin poistaa vankilasta. Jos yhä useampi käyttää rauhoittavia siviilissä, ei pidä ihmetellä niiden käyttöä vankilassa."
Vankilaväkivallan vähentämiseksi Suomeen pitäisi Leppäharjun mielestä rakentaa yksi tai kaksi bunkkerivankilaa, jonne vaarallisimmat vangit voitaisiin sijoittaa. Nyt väkivaltaisten, pelkääjien tai muusta syystä erillään pidettävien sijoittelu vie ison osan niin vartijoiden kuin toimistohenkilökunnan työajasta.
"Vartijoita ei voida ottaa pois työtoiminnan valvonnasta, sillä oikean työn vähentäminen vangeilta lisäisi heti ongelmia. On paljon parempi, että suurin osa miehistä on päivät metsässä, pajalla, navetassa tai sahalla kuin että he makaisivat selleissään."
Uusia valvontatyön virkoja ei ole luvassa, mutta vaikka olisikin, edessä saattaa silti olla työvoimapula.
Jo nyt on näkyvissä merkkejä siitä, etteivät korpivankilat kiinnosta työpaikkana uusia alalle tulevia.