Vanha kunnon pinkopahvi kelpaa taas rakentajille ja vanhan talon kunnostajille. Pinkopahvin asentamista opeteltiin lauantaina Korvensuoralla, missä Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskuksen Kylätimpurit-projekti piti tietoiskun ja työnäytöksen pinkopahvin asentamisesta.
"Pinkopahvi on hyvä vaihtoehto, koska se on nopea ja edullinen asentaa, jälki on siistiä ja pintakäsittelymahdollisuudet ovat monet. Pahvin voi tapetoida, maalata tai koristella", listaa Juhani Turpeinen Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskuksesta.
Kursseja on
kaivattu
Samalla kun pinkopahvin käyttäminen seinissä on yleistynyt ja kiinnostus materiaalia kohtaan kasvanut, taito sen asentamiseen on unohtunut. Korjausrakentamiskeskuksesta onkin kyselty kursseja ja nyt sellainen järjestettiin toisen kerran.
Pinkopahvit kiinnitettiin Matti Salon perheen 1940-luvulla rakennettuun hirsirunkoiseen taloon, jota on laajennettu uudisosalla. Kohde oli pinkopahville otollinen, sillä pahvia liimattiin sekä uuteen että vanhaan seinään, puukuidulle, kiviseinään, kipsilevyn päälle ja vanhaan hirsiseinään.
"Pinkopahvin käyttämistä puoltaa meidän talossa sekin, että se on halpa materiaali. Nykyisessä tehorakentamisessa pinkopahvi voi olla hankala vaihtoehto, koska se vaatii jonkun verran asennustyötä. Mutta tässä omatoimirakentamisessa työkustannukset eivät haittaa", perustelee Salo.
Muitakin syitä pinkopahvin suosimiselle löytyy.
"Enkä ole kovin innokas kittaamaan ruuveja ja saumoja."
Hyvä materiaali
talteen
Korvensuoralle kokoontuneita kurssilaisia pinkopahvi kiinnosti muistakin kuin nostalgiasyistä, sillä kaikki kaipasivat käytännön tietoa. Kuunteluoppilaiksi kurssilaisten ei tarvinnut jäädä, sillä talon isännän, arkkitehti Ilpo Väisäsen ja Juhani Turpeisen lisäksi myös kurssilaiset pääsivät levittämään liimaseosta ja kiinnittämään sen jälkeen pinkopahvia seiniin.
Pinkopahvin valmistus aloitettiin Suomessa jo 1860-luvulla, ja sen valtakausi kesti 1950-luvun puoliväliin saakka. Pinkopahvin käyttö elpyi uudelleen vasta1990-luvulla korjausrakentamisen yhteydessä ja vuonna 2000 myyntiin tuli aito ja alkuperäinen pinkopahvi.
Monen vanhemman talon seinästä löytyy vielä jotakin kolmesta pinkopahvista, Oulu-tapettia, Enso-pahvia tai korsutapettia. Arkkitehti Ilpo Väisänen muistuttikin kurssilaisia, että mahdollista tulevaa remonttia varten hyväkuntoista pahvia ei kannata viedä kaatopaikalle, vaan rullata talteen.
Asennustilaisuuden järjestänyt Kylätimpurit-projekti luo työtilaisuuksia korjausalan ammattilaisille ja turvaa kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä. Alma-ohjelmaan kuuluvan projektin rahoittajat ovat Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus ja Oulun kaupunki.