Kun matkapuhelinliittymän PIN-koodin näppäilee kolme kertaa väärin, SIM-kortti vaatii PUK-koodin.
Jotta herra Murphy olisi oikeassa paikassa, kortti lukittuu paikassa, josta nettiin ei pääse.
Älypuhelinkaan ei toimi vielä ilman SIM-korttia. On soitettava lainapuhelimella operaattorin asiakaspalveluun.
Sehän ei ole uutinen, että odotusajat ovat pitkiä, mutta valituksista huolimatta asiaa ei jostain kumman syystä saada kuntoon.
Kun vihdoin langan päähän on saatu asiakaspalvelija, alkaa taisto, mitä kautta puuttuvan koodin saa. Luurin toisessa päässä opastetaan menemään pankkitunnuksilla operaattorin nettisivuille, jonka kautta puuttuvan koodin voi tilata ilmaiseksi.
”Mutta kun juuri nyt en pääse nettiin ja puhelin pitäisi saada toimimaan”, turhautunut asiakas sanoo. ”Siinä tapauksessa voin antaa sinulle PUK-koodin puhelimessa, mutta se maksaa kympin”.
Kympin!
Palvelusta, jolla saisi oman liittymänsä toimimaan! Ainakin tälle asiakkaalle tuli mieleen, että jo on kohtuutonta.
Jotenkin sitä toivoisi saavansa ”rahanarvoisia etuja” lähes 20 vuoden asiakassuhteen jälkeen.
Näiden vuosien aikana ei ole tullut liittymiä vaihdeltua, vaikka naapurista on tarjottu toinen toistaan parempia pakettitarjouksia.
Sitä on pitänyt kiinni tutusta ja turvallisesta, mutta ei ehkä halvimmasta.
Tyhjän saa pyytämättäkin.
Puhelinoperaattoreiden asiakaspalvelu on luku sinänsä, mutta se tiivistää hyvin suomalaisen asiakaspalvelun pahimmat luonteenpiirteet: asiakas on välttämätön paha, jolta pitää veloittaa kaikki mahdolliset eurot niin hyvin kuin mahdollista.
Maksullinen PUK-koodi on vain yksi esimerkki kummallisista rahastuskeinoista.
Kun Elisa ilmoitti perivänsä yrityksille lähetettävästä paperilaskusta 7,90 euron summan, asiakkaat raivostuivat ja kuluttaja-asiamies päätti viedä asian markkinaoikeuteen.
Yksityisasiakkailta Elisa perii paperilaskusta 1,90. Sonera pisti eurolla paremmaksi: kotiin postitettava lasku maksaa 2,90.
On oikein, että asiakkaat raivostuivat ja kuluttaja-asiamies puuttui asiaan.
Ilta-Sanomien haastattelussa Elisan liiketoimintajohtaja Jorma Niemelä selitti, että paperilaskun postittaminen ja tulostaminen tulevat kalliiksi.
Kuule Niemelä, niin ne tulevat puhelinlaskutkin! Ja vielä kalliimmaksi tulee kun niitä varten on omistettava hyvät tietokoneet, nettiyhteydet ja muut lisäpalvelut, jotta voisi maksaa sen oman puhelinlaskunsa ajoissa ja mieluummin ilman mitään lisämaksuja.
Nettipankkitunnukset ja nettiliitymän hankinta eivät ole (vielä) kansalaisvelvollisuus, joten ei niiden puuttumisesta pidä rangaista.
Paperilaskun lisämaksut huvittavat senkin vuoksi, että laskun jos minkä olettaisi kuuluvan peruspakettiin.
Mutta osaavat ne muutkin kökön asiakaspalvelun. Ymmärrykseni ei ole koskaan riittänyt siihen, että useissa, jopa niin sanotuissa paremmissa kahviloissa pitää kantaa likaiset astiat palautuskärryyn. Kas, kun niitä ei tarvitse pestä itse.
Huoltoasemilla itsepalvelun vielä ymmärtää joten kuten, mutta ei trendikahviloissa, jossa kahvikupista ja kahvin siivittäjästä saa maksaa kymmenen euron molemmin puolin.
Tuohon hintaan voisi kuvitella kuuluvan myös palvelu ja nautinto siitä, että itse ei tarvitse huolehtia astioiden siivomaisesta. Sitä kun saa tehdä kotona aivan tarpeeksi.
Jotta kenellekään asiakaspalvelijalle ei tule paha mieli, niin eihän tämä teidän syynne ole.
Kyse on firmojen omasta arvomaailmasta ja siitä, miten kovasti ne asiakkaitaan arvostavat.
Ikävä kyllä usein ne uskolliset ja laskunsa kiltisti maksavat matit ja maijat jäävät tällä listalla sinne listan häntäpäähän.