Tähän on tultu. Eurokriisi ratkeaa, kun välineiksi otetaan pikkuisen kättä pitempää ja hurja isänmaan ystävä.
Kotkalaisen kuntavaaliehdokkaan päätelmän mukaan ”tarkka-ampuja, kiikarikivääri ja 2 luotia” riittävät – ja niin eurohulluus on ohi.
Kiikarikiväärillä joku aitosuomalainen voisi tehdä isänmaallisen teon: ampua hengiltä nykyisen pääministerin ja valtiovarainministerin.
Siihen loppuisi petturiministerien harjoittama miljardien kylväminen ulkomaille.
Kuntavaaliehdokkaan täytyy leijua todellisuudesta irrallaan, kun tuollaisia kirjoittelee Facebookiinsa.
Vai millaista yhteisten asioiden hoitoa sellainen tarkoittaa, että kannustaa tappamaan virkatoimiaan hoitavia ihmisiä?
En tahdikkuuttani mainitse, mitä puoluetta ehdokas lokakuun vaaleissa edustaa.
Todennäköisesti äänivyöryn saavaa voittajaa, mikäli mielipidetiedusteluja on uskominen.
Valtuustoon haluava tyyppi tuntuu jotenkin tutulta ylileveiden puheidensa perusteella.
Näihin päästelijöihin törmää nykyisin usein.
Ehdokas on ilmoittanut, että jos olisi maailman diktaattori, hän keittäisi muslimit elävältä.
Natseista hän on sitä mieltä, että heillä oli kristinuskoon ja buddhismiin verrattavia aatteita ja ihanteita, joissa ei ole mitään hävettävää.
Tärkeää yhteiskunnallista keskustelua on hänen mielestään, että keskitysleireillä kuolleiden juutalaisten määrä voidaan kyseenalaistaa.
Tuttu äijähän tämä on. Hän kuuluu siihen porukkaan, joka on saanut sähköt pimeyteensä. He ovat kytkeytyneet verkkoon.
Internetiin on sijoitettu solkkuastioita, joiden ääreen nämä tällaiset kokoontuvat röhkimään mielipiteitään.
Lauma kannustaa toisiaan yhä älyttömämpiin sanallisiin suorituksiin, örvellykseen.
Oikeassa olemisen kiima nostatetaan jos ei muuten niin omasta poikkeavaa kantaa edustavien ulkonäön solvaamisella.
Toista mieltä olevat ovat rumia ja katkeroituneita nais- ja miespuolisia sukkahousufeministejä.
Ei uskoisi, että koulutettu kansa pystyy askeltamaan näin alas mielettömyyden tikapuita.
Näkyy kykenevän.
En ole havainnut viileän harkinnan ja lähdekritiikin kuuluvan vihaa tirisevien keskustelujen rakenneosasiin.
Keskusteluja lukiessa ei tiedä, ollako huolestunut vai puhjetako voimattomaan hohotukseen.
Varmaan olisi parasta vain nauraa. Ellei tolkuttomalla räksytyksellä olisi ikävämpi puoli.
Vastuuttomasti heitellyt sanat saattavat muuttua teoiksi, kun ne valuvat äärityperysten kurkusta alas.
Tarkoitan, että ensin elämöidään ministerin surmaamisella. Sitten joku pölvästi ottaa viestiketjun kovat puheet tosissaan ja lähtee tavoittelemaan sankaruutta. Muiden haukkuminen ja alentaminen avaa näkymän tuollaiseen tulevaisuuteen.
Ei auta vaikka kirjoittaja korostaisi jälkeenpäin kaiken olleen hassua mustaa huumoria, jota ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi.
Verkonperien ohella louskutusta on kuultu eduskunnassa, ja pian siis myös kaupunkien ja kuntien valtuustoissa.
Fundamentalismimme näkyy ja kuuluu kauas.
Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari Nils Muiznieks esitti tiistaina vakavan huolensa Suomessa harrastetusta vihapuheesta. Latvialainen Muiznieks on Yhdysvalloissa syntynyt ihmisoikeusaktivisti ja politiikan tutkija. Muiznieks ihmetteli raportissaan, kuinka tietyt näkyvät poliitikotkin puhuvat rasistisin äänenpainoin.
Aivan kuin sivistystä ei olisi täällä vielä keksittykään.
En mielelläni sitä usko. Ellei ole ihan pakko.