Ateenan kesäkisojen järjestelyihin liittyy harvinaisen paljon riskejä. On kuin historian ivaa, että epäonnistumisen pelko on suuri juuri olympialaisten kehdossa.
Keskiviikkona Kreikan suurin ammattiliitto järjesti päivän lakon vaatien palkkojen nousua kahdeksalla prosentilla. Työnantajat tarjosivat kolmea prosenttia. Työmarkkinakiistat Kreikassa eivät ole uutta, eikä niitä maan ulkopuolella juuri huomattaisi, ellei kalenterissa häämöttäisi tietty päivämäärä.
Olympiakisojen on määrä alkaa Ateenassa 13. elokuuta, ja valtavat rakennusurakat ovat vielä pahasti kesken. Yhtään päivää ei olisi varaa menettää, mutta lakkoon meni jo yksi liitto - eikä ole takeita, että työmarkkinoilla vallitsisi rauha tämänkään jälkeen. Järjestäjille se on yksi huoli lisää, monen muun joukossa.
Kesäkisojen päänäyttämön olympiastadionin luvataan valmistuvan vasta alle kuukautta ennen avajaisia. Stadionin lasi-teräskate puuttuu yhä. Uimastadionia ei edes aiota kattaa, ja ylipäätään leijonanosa suorituspaikoista on vielä keskeneräisiä.
Valmisteluja on leimannut byrokratia ja hitaus. Olympiatuli on lähtenyt jo matkaamaan maailmalle suunnitelmien mukaan, mutta moni muu asia on vielä hämärän peitossa. Kustannukset ovat karanneet käsistä, aikataulut ovat pettäneet, urakoitsijat vaihtuneet ja niin edelleen.
Eikä riitä, että urheilupaikat saataisiin jonkinlaiseen kuntoon. Myös järjestelyjen on sujuttava, ja turvallisuuskin on pystyttävä takaamaan. Nato on jo pyydetty apuun, ja äskettäin kreikkalaiset ja amerikkalaiset sotilaat pitivät olympialaisiin liittyen kaksiviikkoisen turvallisuusharjoituksen, nimeltään "Herkuleksen kilpi". Terrorismin uhka on todellinen.
Ei ihme, että Kreikan uusi pääministeri Costas Karamanlis otti ensitöikseen henkilökohtaisen vastuun olympialaisten järjestelyistä. Hänen maansa maine on pahasti vaakalaudalla.
Ateena tuskin koskaan olisi edes saanut koko olympialaisia, ellei takana olisi ainutlaatuinen historian perinne. Juuri antiikin Kreikan esikuvanhan mukaan modernit olympialaiset saivat alkunsa runsas sata vuotta sitten, ja ensi kesän maratonreitti seurailee samaa polkua, jota pitkin viestinviejä Phidippides vuonna 490 juoksi tuomaan sanaa Ateenaan voitosta persialaisia vastaan Marathonin taistelussa.
Phidippides pääsi perille, mutta kaatui kuolleena maahan. Se ei toivottavasti ole symboli sille, mitä koko olympialaiselle liikkeelle tapahtuu Ateenan päätösmaratonin jälkeen.
Nykyinen huippu-urheilu on kaukana ihanteista: dopingtestien tuloksia joudutaan jännittämään siinä kuin mitaliuutisia. Lisäksi olympialaiset itsessään ovat muuttuneet kilpavarusteluksi, jossa jokaisen kisajärjestäjän on lyötävä edeltäjänsä.
Kreikan nykyisten järjestelyvaikeuksien taustalla on monia syitä, mutta yksi niistä on se, että Kreikkakin alkaa olla liian pieni maa haukkaamaan näin isoa palaa. Kesäkisojen järjestelyissä ei enää aikoihin ole ollut kohtuus kunniassa.
Ateenan jälkeen seuraavat kisat järjestetään Pekingissä. Kiinalaisten järjestelykykyä ei tarvitse epäillä. Sen sijaan jo nyt on varmaa, että luvassa on yltiöpäinen kiinalaisen kansallisylpeyden näytös.
Saatiinpa Ateenassa ajoissa valmista tai ei, olisi toivottavaa, että Kansainvälinen olympiakomitea löytäisi aikaa istahtaa hetkeksi rauhassa Olympian lehtoon miettimään, missä oikein mennään. Kilpavarustelun ja suuruudenhulluuden varassa olympialainen liike tuskin pärjää seuraavaa sataa vuotta.