Kalevi Kiviniemi, yksi aktiivisimmin konsertoivista ja levyttävistä suomalaismuusikoista, on mestari valitsemaan ohjelmiston yleisön ja soittimen ominaisuuksien mukaan.
Kaakkurin koulun oppilaille hän veteli pillit soiden niin, että sukat pyörivät jaloissa ensi sävelistä alkaen. Ja ihan luvan kanssa: jäykkänä istuminen ei ollut tässä konsertissa pääasia, vaan vauhdikas, värikäs ja energisoiva musiikki.
Samalla tulivat katsastettua musiikin tyylikaud et varhaisbarokista Chaplinin elokuvamusiikkiin.
Satoja urkuja ympäri maailman kokeillut Kiviniemi oli oikea mies kehumaan Pyhän Andreaan kirkon vastavihittyjä urkuja.
"Niissä on pehmeä laulava sointi, ja ne sopivat erinomaisesti seurakuntatyöhön ja laulajien säestämiseen. Ne edustavat Oskar Merikannon aikaista pohjoismaista urkurakentamisen tyyliä. Suurin osa Suomen uruistahan on niin sanottuja barokkiurkuja", totesi Kiviniemi Sotkamon Urkurakentajien rakentamista uruista.
Urut soivat myös gladiaattoriotteluissa
Urkuri Kalevi Kiviniemi tunnetaan siitä, että hän on pyyhkinyt urkujen päältä vuosisatojen mittaan kasautuneen kirkollisen pölyn.
Hänen ohjelmistonsa ja värikäs soittotapansa havainnollistavat sitä, että urkujen alkuperä on hyvinkin maallisessa musiikissa.
Urut ovat soineet teatteri- ja elokuvaesitysten taustalla. Antiikin aikoina uruilla lietsottiin tunnelmaa gladiaattoritaisteluissa, mistä on perua urkujen pauhu sirkuksessa ja jääkiekko-otteluissa.
Ja kuuluuhan urkujen sukuun posetiivikin.
"Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että esiintyisin jääkiekkomatsissa. Olin nuorena innokas lätkänpelaaja", paljastaa Kiviniemi.
Ja sen voi uskoa: hänhän on koordinaatio-ihme, joka ottaa haltuunsa mitä erikoisimmat urut muutamassa tunnissa tai päivässä. Olivatpa sitten kyseessä bambu-urut tai orkesterin kokoiset Wurlitzer-teatteriurut, joilla hän on levyttänyt viimeksi.
Mutta pelkällä erikoisuudentavoittelulla Kiviniemestä tuskin tullut arvostettua konsertoijaa yli kulttuurirajojen.
"Otan aina hyvin tarkkaan selvää, millainen musiikki on sopivaa kunkin kirkon uskonnollisen perinteen mukaan. On oltava tyylitietoinen, tai kutsua ei tule toiste. Lastenkonserteissa voi ottaa vapaammin."
Elävä klassinen
herättää elämyksen
Kiviniemi arvostaa lapsille konsertointia, koska hän itsekin intoutui musiikin pariin lukioikäisenä voimakkaan konserttielämyksen myötä.
Sitä aikaisemmin hän oli ollut soittolakossa vuosien ajan.
Elävä klassinen musiikki saattaa siis olla jotain, mitä soitto-opintoihinsa turhautunut nuori tietämättään kaipaa!
Kahden lastenkonsertin lisäksi Kiviniemi konsertoi tiistaina Pyhän Andreaan kirkossa vielä illalla "vakavammalla" ohjelmistolla.
Vaikka tuskin urkumusiikki koskaan kuolemanvakavaa tämän urkutaikurin käsittelyssä on. Ei haittaa, vaikka kirkossa viihtyisikin.