Pilkki ui tauotta

Puoliympyrän muodostavista pilkkimökeistä loistavat valot räntäsadetta tihkuvaan yöhön. Aina silloin tällöin ikkunassa heilahtaa varjo, kun joku saa kalan. Viikonloppuna Oritkarissa pidetty maratonpilkkikisa ei katkennut yölläkään.

Valoa ja lämpöä. Pilkkikopin sisällä on tunnelmaa, vaikka ulkona sataa ja tuiskuttaa, tuumaavat Jussi Välikangas, Mari Suutala (kesk.) ja Miina Suutala.
Valoa ja lämpöä. Pilkkikopin sisällä on tunnelmaa, vaikka ulkona sataa ja tuiskuttaa, tuumaavat Jussi Välikangas, Mari Suutala (kesk.) ja Miina Suutala.

Puoliympyrän muodostavista pilkkimökeistä loistavat valot räntäsadetta tihkuvaan yöhön. Aina silloin tällöin ikkunassa heilahtaa varjo, kun joku saa kalan. Viikonloppuna Oritkarissa pidetty maratonpilkkikisa ei katkennut yölläkään.

Jotkut kopit ovat niin pieniä, että on vaikea kuvitella sinne mahtuvan edes yhden aikuisen ihmisen, saati sitten kolme. Hyvin kuitenkin näyttää mahtuvan.

Kalaa harva tunnustaa saaneensa reilusti. PKC Groupin työporukan Jorma Alarauhio, Jari Puurunen ja Jari Nyyssölä kehuvat kuitenkin iloisesti pilkkineensä kymmenen kiloa kalaa porukalleen ja olleen lähellä lohkovoittoa. Kiiskien ohella miehet ovat saaneet pari siikaa ja särjen.

"Olemme 12 vuotta kulkeneet näissä maratonpilkkikisoissa. Aika menee mukavasti muistelemalla edellisten reissujen hyviä aikoja sekä ottamalla välillä evästä, kahvia ja virvoketta", sanoo Alarauhio.

Iistä ovat tulleet pilkille Mari Suutala, Jussi Välikangas ja Miina Suutala, joka edustaa kilpailun nuoriso-osastoa. Hän sanoo ajan kuluneen hyvin kuuden tunnin vuorossa, vaikka ei itse suostu pilkkimään, surviaisten toukat kun iljettävät sen verran. Välillä voi käydä pulkkaretkellä jään äärettömyydessä.

Kisassa on luvallista houkutella kaloja heittelemällä avantoon syötävää. Toiset käyttävät surviaisten toukkia, iiläiset sisarukset Minna ja Jani Kaleva pistävät reikään mätiä.

Syöttihitti tuntuu olevan näissä kisoissa venäläiset toukat, jotka ovat suomalaisia suurempia. Kalevat pitävät kuitenkin kuusamolaisia parhaimpina.

"Tavallisella pilkillä ei tahdo saada mitään, vaan sen täytyy olla pikkuinen mörmuska. Poikaystäväni minut aikanaan houkutteli pilkkimään, ja olen nyt käynyt neljä vuotta kilpailuissa", Minna Kaleva kertoo.

Vaikka maratonpilkki aluksi vaikuttaa myös sisällöltään pimeältä touhulta, ymmärrys lajia kohtaan kasvaa, kun kiertelee vähän aikaa kilpailualueella. Kaikilla näyttää olevan rentoa ja mukavaa. Ulkona saa paiskoa räntää, kun lämmittimet hurraavat sisällä.

Erno Otamo ja Jarno Palovaara nostelevat kiiskiä Melkein kuin olohuoneessa. Heidän porukkansa asuntovaunu on kilpailun edustavimpia pilkkisuojia.

Otamo ei keksi muuta valittamista, kuin että saalis saisi olla mielellään muutakin kuin pelkkää räkäkiiskeä. Hänen mielestään paikka voisi ensi vuodeksi vaihtua vaikka Nallikarin edustalle.

48 tuntia kestäneessä kilpailussa vedettiin sunnuntai-iltaan mennessä 24 joukkueen ja 230 kilpailijan voimin 398 kiloa kalaa, enimmäkseen kiiskeä. Kalakasa kompostoidaan ja se päätyy Tapani Moilasen mansikkamaan ravinteiksi.

Voittoisimmin vapaa nykyttelivät PKC Groupin joukkue (12 pistettä, 28,7 kg), toinen oli SF-Caravan Oulun seutu ry ja kolmas Muhoksen Virkistyskalastajat.

Ilmoita asiavirheestä