Pilasin kesälomani. Ei tullut suurta rentoutusta, irtautumista, ei vapauden tunnetta. Neljän viikon vapaa ei viime vuonna yksinkertaisesti tuntunut lomalta. Osa syytä saattoi olla siinäkin, että loma oli elämäni ensimmäinen. Minua kyllä varoitettiin. Kokeneemmat kollegat neuvoivat, että kuluu pari viikkoa, ennen kuin huomaa olevansa lomalla. Minulla oli muka parempi suunnitelma. Lähdin kiertämään Suomea ja tapaamaan kavereita kokonaiseksi viikoksi. Kuvittelin, että se varmasti toisi loman tunnun, vapauden ilon. Mutta sattui työtapaturma. Olin ohjelmoinut viikon tiiviiksi ja suunnittelin aikataulun tarkasti. Ensin Pieksämäelle, sieltä mutka Kuopioon, junalla jyskyttäen Helsinkiin ja vielä kiepaus Tampereelle, ehkä myös kummitädin luo Pohjanmaalle. Ehdin kyllä istua terasseilla tavallista pitempiä päiviä sekä nauttia shoppailusta, huvipuistoista ja jopa pyöräretkistä. Kalenterista en kuitenkaan päässyt irti. Koko ajan tiesin, että huomenna aamulla pitää jo lähteä eteenpäin ehtiäkseni kaiken. Kun palasin kotiin ja olin selvittänyt pyykkivuoren, oli taas vaikka mitä tekemistä. Iso pino vaatteita silittämättä, ikkunat yhä pesemättä, kummitädin luona jäi sittenkin käymättä ja vielä on lisäksi uusi piirakkaresepti kokeilematta, matkavalokuvat liimaamatta albumiin, yksi hameenhelma lyhentämättä.
Ahersin viikon päivät. Ahdistuin ja tuskastuin vapaisiin päiviin ja niiden latteaan sisältöön. Sitten valitin ääneen. Lomassani ei ollut mitään lomamaista. Sain uusia neuvoja, parempia. Ei lomalla pidä tehdä niitä asioita, mitä tekee arkisinkin. Muuten loma ei tunnu lomalta. Pitää tehdä jotain poikkeavaa, mitä ei missään nimessä tekisi tavallisena tiistai-iltana keskellä lokakuuta. Kiitos vinkeistä. Olisitte vain aikaisemmin sanoneet. Tein uuden listan. Listasin ne samat tekemättömät asiat ja päätin, että näitä en ainakaan tee. Seuraavana aamuna, vaikka melkein satoi vettä, lähdin itsekseni päivän kiertoajelulle lähikuntiin. Sitä en ainakaan harrasta tavallisena arkena.
Tänä vuonna päätin olla tekemättä listoja, ainakaan itselleni. Pistän vain vahingon kiertämään. Puolisolla on edessään muutama pitkä viikonloppu, ja hänelle olen tehnyt työlistaa valmiiksi. Pyörät pitäisi viedä huoltoon ja talvikengät vihdoin suutarille, pari pensasta pitäisi siirtää pois näköpiiristä, ulkoportaiden kaiteet odottavat tekijäänsä eikä grillipaikan kyhäyskään olisi pahitteeksi. Itselleni en esimerkiksi listaa muistiin, että osa huushollin ikkunoista on yhä tältä keväältä pesemättä. Mitä sitä turhia niistä touhottaa. Valoisina öinä ne sopivasti pitävät huoneen paremmin pimeänä, kun eivät kiillä kirkkaudesta. Oma ratkaisuni lomasuunnitelmaksi on, että ajattelin tehdä noin yleisesti puutarhatöitä. Jos istutan yhdenkin kukan, työ on jo tehty. Ei tarvitse enempää stressata.