Suomi poti pitkään suhteessaan Ruotsiin pikkuvelikompleksia. Viroon suhtautumisessa hallitsevaa on ollut isoveli-asenne. Edessä olevan kevään aikana tilanne muuttuu, kun Virosta tulee niin Euroopan unionin kuin Naton jäsen.
Suomen kannalta merkittävämpää on Viron ja muidenkin Baltian maiden eli Latvian ja Liettuan liittyminen EU:hun kuin Natoon. Unionin jäsenyys tekee näistä maista meille tasavertaisen yhteistyökumppanin. Isoveli-asenteella emme voi enää yhteistyösuhteita Vironkaan kanssa hoitaa.
Ruotsinkin osalta oikeastaan vasta Suomen ja Ruotsin EU-jäsenyyden voi sanoa muuttaneen tilannetta. Suomessa tajuttiin, että meidän ei pidä eikä kannata suunnata katsetta aina ja joka asiassa ensimmäisenä Ruotsiin. Niinpä Suomen ja Ruotsin EU-roolitkin ovat nyt erilaiset.
Suomen ja Viron yhteistyö ei katoa mihinkään veljeskansan unionijäsenyyden myötä. Mutta yhteistyölle avautuvia uudenlaisia mahdollisuuksia pitää osata käyttää hyödyksi ja hyväksi. Suomi enää ole Virolle ensisijainen opettaja ja neuvoja. Tallinnassa katse kohdistetaan entistä enemmän Helsingin sijasta Brysseliin ja muualle Eurooppaan.
Virosta tulee meille kovempi kilpailija ja haastaja.
Vuonna 1991 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen Viron talous on kasvanut vauhdilla. Maan poliittinen johto pyrki määrätietoisesti alusta lähtien myös kansainvälistämään maata.
Varsin nopeasti Viro ilmoitti halukkuutensa liittyä niin EU:hun kuin Natoon. Unionijäsenyyden myötä Viro aikoo liittyä myös yhteisvaluuttaan, joten maan kruunutkin ovat muutaman vuoden päästä euroja. Tuoreimpien selvitysten mukaan ensimmäiset uudet jäsenmaat voisivat ottaa eurot käyttöön ehkä vuoden 2007 alusta. Se on jo kolmen vuoden päästä.
Natosta Viro tietysti hakee turvallisuuspoliittista ratkaisua. Näillä näkymin jäsenyys toteutuu jo huhtikuussa. EU-jäsenyys vapusta alkaen on tavallaan toissijaisempi, "pehmeämpiä" turvallisuustakuita tarjoava vaihtoehto. Se turvaa Virolle taloudelliset edut ja linkittää maan kiinteästi eurooppalaiseen perheeseen.
EU-jäsenyys tulee kuitenkin olemaan tärkein Viron kansainvälistä asemaa muokkaava tekijä. Tällä hetkellä ei ole vielä selvillä, millainen Viron asema unionissa tulee olemaan. Pyrkiikö Viro orientoitumaan transatlantisuuden sijasta EU:n sisäkehälle? Seuraako se ja missä määrin Suomen mallia? Mistä Viro hakee ensisijaisia kumppaneita? Viron johto ei ole sanonut kovin paljon. EU-strategia on vielä hakusessa. Se opitaankin vasta vähitellen unionissa sisällä toimiessa.
Virossa vallitsee hyvin liberaali talouspolitiikka. Se on selvästi liberaalimpi kuin keskimäärin EU-maissa. Suomelle Viro on jatkossa entistä kovempi kilpailija etenkin verotuksessa ja halvan työvoiman maana. Suomen yritysvero laskee 26 prosenttiin, Virossa se on nolla. Viron tulotaso on edelleen alhainen.
Viro on ollut jo jäsenhakemuksen ajan hyvin aktiivinen EU:n veropolitiikkaan liittyvässä keskustelussa. Se on sanonut ehdottomasti "ei" sille, että unionissa siirryttäisiin nykyistä laajemmin yhteisön päätöksentekoon verotuksessa. Kielteisen kannan taustalla on tietysti oma kilpailuetu. Viro kannattaa unionimaiden välistä verokilpailua.
Verotus ravisteli viime vuonna Viron kolmen puolueen hallitusta kriisin partaalle. Se laukaistiin lykkäämällä tuloverouudistusta ensi vuoteen. Tänä vuonna tulovero pysyy 26 prosentissa. Se laskee 24 prosenttiin vuonna 2005 ja vuonna 2007 jo 20 prosenttiin.
Viron yritykset on vapautettu tuloverosta jo vuonna 2000. Liikevaihtoverokin on Virossa pienempi kuin Suomessa.
Meitä on uhkaamassa se, että Viro imee Suomesta lisää yrityksiä. Pää tässä kehityksessä on jo selkeästi avattu. Tuore esimerkki on Elcoteqin Espoon tehtaan ja vajaan 200 työntekijän siirtyminen Viroon.
Sen sijaan on harhakuvitelmaa, että Viron EU-jäsenyyden jälkeen Suomeen purjehtii valtaisa veljeskansan työvoimamassa. Eivät virolaiset tänne ryntää. Jos he johonkin lähtevät niin muualle Eurooppaan.
Virossa kiinnostus Suomeen ja laajemminkin Pohjoismaihin merkittävimpänä yhteistyökumppanina on muutenkin vähentynyt. Tällä hetkellä läheisimmiksi koetaan Irlanti ja Britannia.
Hengenheimolaisen Viro on jo löytänyt Britanniasta. Viron ja Britannian pääministerit ovat jopa yhteisellä lehtikirjoituksellaan ottaneet kantaa EU:n kilpailupolitiikkaan. Pääministerien Juhan Partsin ja Tony Blairin mukaan verotuksen ja hyvinvointipolitiikan yhtenäistäminen olisi jättiaskel väärään suuntaan. Se jäykistäisi talouskasvua ja kasvattaisi työttömyyttä.
Virolle ovatkin jatkossa kaikki tiet auki ilman, että asioiden tarvitsee kulkea Suomen ja muiden Pohjoismaiden kautta.
Vilkaisu karttaan osoittaa konkreettisesti Viron paikan laajentuvassa unionissa. Viro sijaitsee paikassa, missä meiltä päin katsottuna Pohjois-Eurooppa muuttuu vähän kuin huomaamattomasti Keski-Euroopaksi.
Jos jotakin ennustaa, uskaltanee sanoa, että todennäköisesti Viro tulee olemaan sopeutumiskykyinen ja joustava unionimaa. Siksi Suomessa on herättävä vääränlaisesta horroksesta ja otettava monen asian muuttuminen realiteettina.
Jatkossa emme voi entiseen malliin käyttää Viroa esimerkkinä omien sisäpoliittisten asemiemme säilyttämiseksi tai ajamiseksi. EU:ssakin meidän erikoisasemamme Venäjän naapurina katoaa. Saamme kilpailijoita Venäjän tietämyksessä.
Vapun jälkeen Suomi ei ole enää ainoa unionimaa, joilla on yhteinen raja Venäjän kanssa. Myös Viron ja Latvian itänaapurina on Venäjä. Liettuassa Venäjän sormi yltää maan yli Kaliningradiin. Suomelle entisestä erikoisasemasta jää enää unionin pisin itäraja.
Tulevasta kymmenestä uudesta jäsenmaasta peräti seitsemän on tavalla tai toisella kärsinyt neuvostokommunismin ylivallasta, joten Venäjä-asiantuntemusta tulokkailla riittää.
Samanaikaisesti tapahtuva EU:n ja Venäjän lähentyminen panee myös asetelmia uusiksi. Näin käy myös Viron ja Venäjän suhteissa. EU:n jäsenenä Viro onkin itse asiassa päätymässä lähemmäksi Venäjää kuin kuvitteli jäsenyyttä hakiessaan.