Kaupungin lintumaailma ei seisahdu lyhyenäkään talvipäivänä, eikä lintubongari kääriydy vällyjen alle haaveilemaan seuraavasta täysosumastaan. Hyvissä ajoin ennen sunnuntaiaamun auringonnousua Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen jäsenet ovat tehneet jo puolenkymmentä lintuhavaintoa Karjasillan kaupunginosassa.
Linturetki onnistuu yli odotusten, jos ennen auringonlaskua, hieman kello 14 jälkeen, havaintoja on koossa 15 ja kaikki tietysti Karjasillalta.
Kourallinen lintuharrastajia kuuntelee ja hytisee aamupakkasessa Uumajanpuiston, Hiekkakujan puoleisella sivustalla, kun linturetken vetäjä Ari Rajasärkkä kertoo Karjasillan lintuhavainnoista.
Yksi päivän toivotuin havainto on pikkuvarpunen, jonka jokainen retkelle osallistuja haluaa saada kiikarinsa tähtäimeen. "Karjasillan tulokas on pikkuvarpunen", Rajasärkkä kertoo ja kehuu samalla asuinaluetta pikkuvarpusten paratiisiksi.
Tiedossa on myös tämän pienempikokoisen varpusen pesimäpaikka, mutta Rajasärkkä tuumaa, että runsaslukuisiin havaintoihin perustuen pesimäpaikkoja on Karjasillalla useampi kuin yksi.
Innostuneena tiedosta ryhmä suuntaakin seuraavaksi kuuntelemaan ja havainnoimaan Raivaajantien lintumaailmaa.
Myllyojalla asustava lintuyhdistyksen jäsen Elja Herva kertoo retkeläisille, ettei ole aikoihin nähnyt pikkuvarpusta kotinurkillaan tai Oulujoen varsilla, vaikka ahkeran kuntolenkkeilijän vakiovarusteisiin kuuluu kiikarit.
Talipallo ei kelpaa
Talvella Karjasillan lintuasukkailla ei ole hätäpäivää. Se, miksi juuri talvisin alueella on paljon lintuja, johtuu Rajasärkän mukaan asukkaiden aktiivisesta talviruokinnasta.
"Ruokintapaikkoja on liiankin paljon. Kaverit voivat vapaasti valita parhaan ja maukkaimman ruokintapaikan", itsekin Karjasillalla asustava Rajasärkkä kertoo ja harmittelee naapurustonsa ehkä hiukka herkullisempia lintulautoja; on auringonkukan siementä ja maapähkinää.
Roikkuva rasvapallo ei kuulu sunnuntaipäivän ruokalistalle
Koko joukko pysähtyy talon edustalle, missä parhaillaan parvi varpusia ruokailee kuusen juurella. "Tuossa vasemmalla on pikkuvarpunen", Rajasärkkä hoksauttaa, ja kiikarijoukko havahtuu. Harjakaton reunalla nököttävä puluparvi ei saa yhtä suurta huomiota osakseen.
Mutta kun parvi pölähtää lentoon, jotain on tekeillä. "Petolintu voi olla lähettyvillä", Rajasärkkä tähyilee ylös taivaalle. Vaara ei tällä kertaa tullut taivaalta, mutta se olisi voinut olla Rajasärkän mukaan jopa varpus- tai kanahaukka.
Lintujen pastori
Kun koko retkikunta on havainnut pikkuvarpusen, on väliarvioinnin paikka. Aikaa on kulunut vajaa puoli tuntia ja lintuharrastajat ovat bonganneet koko joukon lintulajeja: varpunen, pikkuvarpunen, talitiainen, sinitiainen, varis, harakka, pulu, räkättirastas, viherpeippo ja harvinaisempi keltasirkku.
Huippusuoritus on enää muutaman lajin päässä, ja jo seuraava havainto odottaa nurkan takana Karjaportintiellä. Punatulkun ääni kuuluu, mutta lintua ei näy.
Koivun latvassa laulaa tai paremminkin epäpuhtaaseen tyyliinsä ääntelee odotettu punatulkku.
"Urospuolinen punatulkku on lintujen pastori. Sen näkee jo kävelytyylistä", letkauttaa kempeleläinen Esko Nurmi.
Viherpeippo lentää seurueen yli. Rajasärkkä kertoo, että vielä 10 vuotta sitten viherpeippo oli harvinainen näky kaupungissa, mutta nyt kanta on kasvanut räjähdysmäisesti.
"Viherpeippo on varma asukki. Syötimme nimittäin takapihalla ennen lumen tuloa lintuja. Kahdessa viikossa viherpeipot söivät 20 kilon säkin siemeniä", Nurmi kertoo.
Tilhet vähissä
Toisilla lajeilla tulevaisuus ei ole yhtä turvattu. Oululainen ei uskoisi, mutta varpunen on Suomessa luokiteltu uhanalaiseksi linnuksi.
"Tämä koskee lähinnä maaseutua, missä varpusia ei juurikaan enää näy", Rajasärkkä tarkentaa. Lajin katoamista ja syitä tutkitaan parhaillaan.
Nenänpäät punaisina retkeläiset jatkavat pienen porinatukion jälkeen kaupunginojan varteen. Se on jo varma, että Laanaojan pientareilta löytyy sinisorsia. Siis jo 12 laji, mutta kolme uupuu huippusuorituksesta.
Tilhet ovat sen sijaan vähissä, koska pihlajanmarjasato oli tänä vuonna olematon. Onneksi paikka paikoin pihoilla näkee koristeomenapensaita ja paleltuneita omenoita, joita tilhet ja räkätit käyttävät viimeisenä oljenkortena ravinnokseen.
Tikli on nähty Alppilassa ja Tuirassa, mutta ei Karjasillalla. Sen sijaan pieni mahdollisuus on vielä bongata peippo, joka on sattumoisin jäänyt talvehtimaan Karjasillalle. Rajasärkkä huomauttaa, että on nähnyt tapauksia.
Kellon käydessä kahtatoista täysi viisitoista lähenee ja retki loppuu ennen auringonlaskua. Urpiaisparven joukosta joku hoksaa tundraurpiaisen. Se viidestoista on naakka.