Ruskeaseinäisiä kerrostaloja koristavat lautasantennit, joiden avulla asukkaat voivat seurata arabikanavia. Talot on rakennettu sodan jälkeen. Kaduilla on rasvaisia papereita ja tyhjiä tölkkejä. Kurjuus on kouriintuntuvaa. Pikkurikollisuus on lisääntynyt tällä seudulla viime vuosina, ja johtanut toisinaan yhteenottoihin nuorten marokkolaisten ja poliisien välillä.
Amsterdamin postikorttimaisemien taakse kätkeytyvät sen esikaupunkialueet. Kaupungin länsipuolella sijaitsevasta Slotervaartista ei vieläkään tiedettäisi mitään, ellei täällä olisi kasvanut se, jota hollantilaiset tiedotusvälineet kutsuvat nimellä "Mohammed B". Tuo 26-vuotias nuori mies aiheutti jälleen uuden trauman Alankomaille, ehkä vielä vakavamman kuin se, joka seurasi toukokuussa 2002 tehtyä populistisen oikeistojohtajan Pim Fortuynin murhaa.
Marraskuun 2. päivänä Mohammed Bouyeri tappoi Theo Van Goghin, parantumattoman ilveilijän, juutalais- ja muslimivastaisen elokuvaohjaajan ja kolumnistin. Häntä puukotettiin, ja hänet surmattiin lopulta revolverilla, ja hänen kaulansa leikattiin korvasta korvaan, kuten nyt tiedetään.
Yksi 75 tutkijasta arvelee, että toimiessaan keskellä katua, iskiessään uhrinsa vatsaan tikarin ja kiinnittäessään siihen viestin, surmaaja, joka kaiken lisäksi toimi Ramadan-kuukauden aikana, toteutti fatwaa, radikaalin imaamin allekirjoittamaa uskonnollista määräystä.
Mohammed Bouyerillä oli mukanaan myös oma marttyyrin testamenttinsa, jossa hän julisti ylpeyttään siitä, että saa kuolla sankarina. Kun jalkaan osunut poliisin luoti keskeytti hänen matkansa paratiisiin, hän ei ole sen jälkeen sanonut sanaakaan.
Isän avioero
järkytti
Hänen asuinkorttelissaan kukaan ei ole valmis esittämään pienintäkään kommenttia. Muutamat nuoret merkitsevät alueettaan heittelemällä kiviä. Yksi heistä muistaa, että Mohammed oli "se iso poika", johon saattoi luottaa, jos tarvitsi vähän apua tai halusi pelata koripalloa. Mutta kukaan ei muista hänen menneisyyttään pikkurikollisena.
Kukaan ei myöskään tiedä, missä asuu hänen isänsä, kouluttamaton marokkolainen työläinen, joka puhuu huonosti hollantia ja joka meni uusiin naimisiin ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen. Tuo tapaus aiheutti ilmeisesti syviä traumoja nuorelle Mohammedille.
Vuoden 2001 kansainväliset tapahtumat ja niiden seuraukset olivat ilmeisesti myös järkyttäneet häntä. Aikaisemmin hän oli taistellut kaupunginosan korjaussuunnitelmia vastaan ja organisoinut alueen nuoria keskusteluryhmiin, joissa puhuttiin erityisesti populisti Pim Fortuynistä ja hänen islaminuskon vastaisista lausunnoistaan.
Sitten Mohammad yhtäkkiä katkaisi välinsä läheisiinsä, antoi partansa kasvaa ja pukeutui djellabaan.
Myöhemmin hän oli kertonut, että Irakin sota oli pakottanut hänet "huolehtimaan muista asioista". Hän muutti De Baarsjesiin, kaupunginosaan, joka tunnetaan lukuisien äärimuslimien asuinpaikkana.
"Rauhallinen, rehellinen
sympaattinen"
Nyt hän asui algerialaisten ja marokkolaisten kanssa, jotka hänen laillaan olivat perehtyneet pyhään sotaan lukemalla, kuuntelemalla saarnoja ja katsomalla videoita, joissa kerrottiin yksityiskohtaisesti muslimeihin kohdistuvasta sorrosta.
Hän tutustui Samir Azzouziin, nuoreen idealistiin, joka halusi lähteä taistelemaan venäläisjoukkoja vastaan, mutta palasi kotiin parin viikon päästä. Sittemmin Azzouz on pidätetty, ja häntä epäillään attentaattien valmistelusta. Myös hänellä oli testamenttinsa mukanaan. Hänkin oli hyvä ja älykäs opiskelija, joka yhtäkkiä innostui uskonnollisista viesteistä.
Mondriaanin lukiossa Hart-Nibbrig-kadulla Mohammed Bouyerin opettajilla on hänestä erinomaiset muistot, vaikka he haluavatkin nyt puhua nimettöminä.
"Hän oli rauhallinen, rehellinen, sympaattinen", eräs heistä sanoo. Samir istui samoilla koulunpenkeillä muutamia vuosia myöhemmin. Hän vaikutti "naiivimmalta, kiivaammalta, enemmän Robin Hood -tyypiltä".
Fundamentalistien
tukikohtaan
Syyskuun 11. päivän tapahtumat ilmeisesti saivat hänet muuttumaan, samoin kuin ehkä monet muut nuoret, jotka yhtäkkiä kiinnostuivat arabikirjallisuudesta.
Mohammed Bouyeri koki ilmeisesti joutuneensa Alankomaiden yhteiskunnan torjumaksi. Hänet otettiin vastaan Al-Tawhidin moskeijassa, fundamentalistien tukikohdassa, jota poliisi jälleen osoittaa syyttävällä sormella.
Tabligh-liikkeeseen kuuluva moskeija ja sen imaami Mahmoud El-Shershaby ovat esittäneet väkivaltaisia vetoomuksia homoseksuaaleja ja "haureuden harjoittajia" vastaan. Kansanedustajat ovat vaatineet moskeijan sulkemista, odottamatta oikeuslaitoksen tutkinnan tuloksia.
Nyt Al-Tawhid ei enää halua vastata. Sieltä kerrotaan vain, että Mohammed Bouyeria ei ole koskaan nähty siellä, että he tuomitsevat väkivallan, ja harmittelevat sitä, että "koko yhteisö on joutunut yhden häiriintyneen uhriksi".
