Huoltajuuskiistat repivät vanhempien välejä vereslihalle. Näin kävi myös Paavo Salosen, hänen entisen vaimonsa, venäläisen Rimma Salosen ja heidän Anton-poikansa kohdalla. Tapaus olisi voinut jäädä yhdeksi lukuisista samankaltaisista, mutta nyt se on jo noussut hiertämään Suomen ja Venäjän välejä.
Pääministeri Vladimir Putin julisti kesällä, että Antonin salakuljetus Venäjältä Suomeen on vahingoittanut maiden välistä luottamusta. Tunnekuohu kasvoi Venäjällä entisestään keskiviikkona, kun Tampereen käräjäoikeus antoi vapaudenriistosta ja lapsikaappauksesta ehdollisen tuomion Antonin äidille ja määräsi tämän maksamaan yhteensä 25 000 euron korvaukset pojalle ja tämän isälle.
Äiti vei yhteishuoltajuudessa olevan lapsen keväällä 2008 yli vuodeksi Venäjälle, mikä oikeuden mukaan oli lapsen oikeudetonta eristämistä ympäristöstään.
Käräjäoikeuden päätöksen jälkeen vastaus Venäjältä tuli pian: maan syyttäjänviraston alainen tutkintakomitea vaatii Suomea luovuttamaan Antonin isän tuomittavaksi Venäjälle. Siellä Paavo Salosta epäillään ryhmän suorittamasta lapsikaappauksesta.
Jopa Venäjän ihmisoikeusvaltuutettu, entinen liberaalipoliitikko Vladimir Lukin julisti, että Venäjän on vastavuoroisesti annettava rangaistus Antonin isälle ja vaadittava tältä vahingonkorvauksia. Vaatimus kertoo erikoisesta ajatuksesta, jonka mukaan Venäjän oikeuslaitoksen pitäisi kostaa venäläisittäin väärältä tuntuva toisen maan tuomioistuinratkaisu.
Tapaus on surkea, monessa mielessä. Koko jutussa tunnekuohut ovat kuitenkin jo kauan sitten lyöneet yli sen, mitä laeissa sanotaan ja mitä tuomioistuimet ovat tähän asti päättäneet.
Jupakka kertoo kahden maan erilaisuudesta. Venäläisen näkemyksen lapsen kuuluu olla äidin lähellä ja lapsen äidin lähellä, kun Pohjoismaissa kummankin huoltajat vastuun ja oikeudet nähdään ainakin periaatteessa tasavertaisina.
Suomen päässä asiaa ei helpota yhtään suomalaisdosentti Johan Bäckmanin johtaman pienryhmän kampanjointi asian ympärillä. Tuon joukon tavoitteena on luoda Venäjän suuntaan kuvaa, että lapsen äiti olisi Suomessa vellovan venäläisvastaisuuden ja rasismin uhri. Tällainen kiihkomielinen touhuilu ei mitenkään auta kipeän kiistan ratkaisua.
Tärkeimpänä tavoitteena asiassa pitäisi olla se, että lapsen paras toteutuu. Se on vielä tärkeämpää kuin isän tai äidin etu taikka kummankaan maan päättäjien uskottavuus ja kunnia.
paakirjoitus@kaleva.fi