Naisten joulumessut kuuluvat olennaisena osana oululaiseen joulun odotukseen. Messujen yli 30 vuotiseen historiaan mahtuu niin menestystä kuin takapakkiakin, tapahtumapaikan muutosta, yleisötungosta ja -katoa. Mutta aina on messuilta saanut villasukat pukinkonttiin.
Myös Kaleva on seurannut Naisten joulumessuja ja niiden järjestelyjä vuosikymmenten ajan. Aivan ensimmäisistä joulumessuista ei lehdestä löydy mainintaa, mutta vuosilta 1976 ja 1979 olevat ilmoitukset kertovat Pohjankartanossa järjestettävän joulumessut. Myytävänä on askartelu- ja käsitöitä, leivonnaisia ja muuta joululahjaksi sopivaa tavaraa.
Vuonna 1981 Kaleva kertoo, että nallet, nuket, leivonnaiset ja käsityöt tekivät kauppansa ja asiakkaita kävi päivän mittaan Pohjankartanossa tuhansia. Näillä seitsemänsillä Naisten messuilla oli jo noin 160 hyväntekeväisyys- ja tukijärjestöä ja koko joukko yksityishenkilöitä.
Vuonna 1983 Kaleva kertoi jo perinteisiksi käyneistä messuista isolla uutisella. Artikkelissa jututettiin muun muassa Irma Laaksamoa, joka oli löytänyt kummilapsilleen puisen palapelin sekä jänö-käsilaukun. Rouvan mukaan messuilla oli "paljon väkeä ja kova sählinki".
Messuja emännöineet Helvi Keronheimo ja Brita Riala kertoivat messujen paisuneen joka vuosi ja epäilivät, etteivät ne kohta enää Pohjankartanoon mahdu. Myyntipöytiä oli tuona vuonna parisataa.
Vuonna 1988 Pohjankartanossa messuiltiin jo 15. kertaa. Kaksipäiväisillä messuilla oli noin 300 myyjää ja hirmuinen tungos. Kävijöitä oli noin 10 000.
Seuraavalle vuosikymmenelle mentäessä messut olivat jo siirtyneet Ouluhalliin. Vuonna 1992 myyntitiskejäkin oli jo noin 400. Pöytien välissä mahtui tuskin kulkemaan. Kalevan haastattelema oululainen Eija Paavonperä totesi, että mitä vähemmän tuote maksaa, sen paremmin se menee kaupaksi. Samaa mieltä oli Utajärveläinen Alli Hämälä: "Käsityöstä ei olla valmiita maksamaan, ellei se ole halvempaa kuin kauppojen vastaava tehdastekoinen".
Vuoden hittituote oli kaksitupsuinen pipo ja uutuutena messuilla oli kolesterolin mittausta.
Lähes koko 1990-luvun messut olivat yleisömenestys. Vuonna 1994 kävijöitä oli jo noin 20 000 ja liikenne puuroutti niin pahasti Ouluhallin ympäristössä, että sitä ohjaamaan tarvittiin sotapoliisioppilaiden apua.
Myyntipisteitä oli jo 410, joista puolet yksityisyrittäjien. Naistoimikunnan puheenjohtaja Marjatta Kuusniemi epäili työttömyyden lisänneen myyjien innostusta.
Vuonna 1998 saatiin tietää, että jatkossa messutoimintaan varattu aika Ouluhallissa päättyy jo 15. lokakuuta. Seuraavana vuonna messut siirtyivätkin vanhalle Pyrinnölle, jossa yli 10 000 kävijää aiheuttivat urheilutalon ympäristöön hirmuisen ruuhkan. Järjestäjät pelkäsivät, että seuraavan vuoden messujen aikaistaminen lokakuuhun karsisi joulutuotteiden myyntiä. Pelko osoittautui aiheelliseksi, vuonna 2000 Ouluhallissa järjestetyille messuille osallistui vajaat 200 myyjää.
Seuraavana vuonna epäonni jatkui. Järjestäjät päättivät jättää 29. messut pitämättä, koska kaupunki ei vuokrannut Ouluhallia joulukuun ensimmäiseksi sunnuntaiksi. Joulumessut kuitenkin pidettiin, mutta järjestäjänä oli Pyrinnön nais- ja nuorisourheilun yksikkö.
Vuonna 2000 messut siirtyivät Heinäpään palloiluhalliin Hukkaan. Yleisöltä kesti jokunen vuosi ennen kuin he löysivät uuden messupaikan, mutta jo vuonna 2004 iloittiin maksaneita asiakkaita olleen noin 8 000.
Tänä vuonna on ympyrä kiertynyt täyteen ja Naisten joulumessut palaavat lähtöpisteeseensä Pohjankartanoon. Kävijöitäkin odotetaan tulevan noin 10 000.
Perinteiset Mannerheimin lastensuojeluliiton joulumessut lauantaina ja sunnuntaina Pohjankartanossa kello 10--17.