VR:n henkilöjunaliikenteen nykytarjonta herättää ristiriitaisia tunteita ihmisissä, jotka matkustavat Ouluun töihin tai opiskelemaan jopa yli sadan kilometrin takaa. Esimerkiksi Oulu-Kemi-välillä henkilöjunat eivät pysähdy enää lainkaan.
Oulun eteläpuolen radanvarsikunnista junareissaaminen vielä onnistuu. Anna-Liisa Polus ja Lahja Kaurala ovat pendelöijiä, jotka sahaavat Vihannin ja Oulun väliä päivittäin.
Kotiinpaluulle ei juuri ole vaihtoehtoja. Poluksen ja Kauralan on ehdittävä kello 15.53 starttaavaan junaan, sillä seuraava Vihannissa pysähtyvä juna lähtee Oulusta vasta seitsemän jälkeen.
"Kun lähtöaika on mikä on. Se vaatii omat järjestelynsä työpaikalla", Kaurala sanoo.
Tarkka lähtöaika on painettu VR:n aikataulukorttiin. Eri asia on, milloin maisemat alkavat oikeasti vaihtua. Poluksen ja Kauralan kokemusten mukaan 10-15 minuutin viivästys on ollut viime aikoina enemmän sääntö kuin poikkeus.
Ylivieskalaisille
parempi tarjonta
Ylivieskasta Ouluun pendelöivillä on enemmän valinnanvaraa. Pääradan ja Savon radan risteyskohdassa pysähtyvät käytännössä kaikki henkilöjunat.
Metsäalalla työskentelevä Matti Parikka kulkee Oulussa viikoittain. Mies taittaa noin 130 kilometrin matkan aina junalla.
"Aikataulut ovat kannaltani hyviä", Parikka kiittelee.
Kaikissa radanvarsikunnissa asukkaat eivät voi sanoa samaa. Oulusta kello 15.37 ja 17.40 lähtevät junat pyyhkäisevät suoraan Ylivieskaan. Ruukin, Vihannin ja Oulaisten asemien kohdalla ei jarrua paineta.
Vuodenvaihteessa yhdistyvien Ruukin ja Siikajoen kuntien muutosjohtajaa Tommi Lepojärveä asetelma närkästyttää. Jo nyt kipuraja on lähellä.
"Kunnan kehittämisen ja elinvoimaisuuden kannalta junayhteys on äärimmäisen tärkeä asia. Jos tarjonta vielä tästäkin heikkenee, olemme vaikean tilanteen edessä", Lepojärvi huokaa.
Valot sammuivat
Iissä ja Kuivaniemellä
Voittajia ovat Suomea pituussuunnassa sukkuloivat pitkämatkalaiset, joiden raiteiden päällä viettämä aika on lyhentynyt. Iissä ja Kuivaniemellä maksetaan vastavuoroisesti VR:n nopeampien yhteyksien hintaa.
"Pieniä asemia laitetaan jatkuvasti kylmäksi. Se taas palvelee huonosti pendelöintiä", Lepojärvi tiivistää.
Pohjanmaan radan perusparannustyöt alkavat lähivuosina. Rataosuuden kehittämisestä on olemassa erilaisia suunnitelmia ja sopimuksia.
Lättähattujen
muisto elää
"Ruukin asemallekin on vahvistettu sama status kuin muutaman suuremman paikkakunnan asemalle. Mutta mikä sitten on tehtyjen sopimusten sitovuus, jos radan liikennöitsijä toimii oman päänsä mukaan? VR on liikelaitos", Lepojärvi muistuttaa.
Yhtenä vaihtoehtona keskustelussa on väläytelty paikallisjunien käyttöönottoa. 1950- ja 1960-luvuilla kukoistaneen lättähattukulttuurin muistot elävät yhä vahvoina. Tuolloin ihmiset poimittiin junan kyytiin pienimmiltäkin asemilta.
"Tämä on selvittämisen arvoinen juttu. Täytyy muistaa, että pendelöijiä riittää molempiin suuntiin. Radanvarren kuntien täytyy ottaa vastuuta ja tehdä yhteistyötä", pohjustaa Jorma Pudas. Ennen eläkkeelle siirtymistään hän on kulkenut 16 vuotta Vihannin ja Oulun väliä.
Lepojärvi myöntää, että kuntien yhteistyössä on tiivistämisen varaa. Paikallisjunaideaan hän on törmännyt jo aiemmin.
"Epäilen, ettei kukaan ole tehnyt asiaan liittyviä laskelmia. Kovin korkeaa matematiikkaa se ei varmaan vaatisi", Tommi Lepojärvi heittää.