Tuttavani lähti pubiin. Otti siiderin, otti kaksi. Otti vielä kolmannen, ihan vain seuran vuoksi. Neljänneksi otti vain pienen siiderin, koska teki lähtöä kotiin ja laskeskeli, onko siiderit tullut nautituksi riittävän pitkän ajan kuluessa. Vieläköhän alkoholia olisi veressä yli rattijuopumuksen rajan verran?
Nainen oli jo liikenteeseen lähtiessään tietänyt aikovansa ottaa muutaman. Oli kuitenkin ottanut alleen oman auton.
Tuttavan käytös hätkähdyttää. Se hätkähdyttää sen vuoksi, ettei hän ole ainoa lajiaan. Korviini on viime aikoina kantautunut yhä enemmän suurin piirtein kolmenkympin tietämillä huitelevia aikuisia, jotka suuntaavat tien päälle useamman kuin yhden alkoholiannoksen jälkeen. Räikeimmät vielä kehuskelevat jälkeenpäin, etteivät muista kotimatkasta mitään.
Halveksin moista käyttäytymistä syvästi. Mitä ihmettä heille on tapahtunut? Mihin jäi "jos otat, et aja"? Missä vaiheessa alkoholista tuli nollatoleranssin sijaan sallittu osa liikennettä?
Liikenneturvan tekemissä tutkimuksissa ihmiset kyllä kertovat, että liikenteessä heitä pelottaa hirvien lisäksi eniten rattijuopot. Rattijuopumus tuomitaan kaikissa ikäluokissa. Mutta kas, omalle kohdalle sattuessa tuo jyrkkä asenne unohtuu johonkin. Itselle sallitaan muutaman ottaminen ja ajaminen sen jälkeen. Eihän pari kaljaa kenestäkään vielä rattijuoppoa tee. Rattijuoppohan on joku, joka kahden promillen humalassa teilaa toisen kuoliaaksi.
Pikkumaistissaan olevia on tien päällä yllättävän paljon. Tieliikenteessä arviolta joka 150:s ajaa 0,1-0,49 promillen humalassa. Poliisi tapaa tämän tästä esimerkiksi iltapäiväratsioissaan lounasaikaan ja kahvitunnilla parit ottaneita. Huurut eivät ole ennättäneet haihtua tarpeeksi päivän mittaan, ja poliisin kohdalla viisari värähtää, mutta ei tarpeeksi rattijuopumusrangaistuksen kirjoittamiseksi.
Pari kaljaa juoneiden kikkailussa 0,5 promillen rattijuopumusrajasta on tullut maalipylväs, joka pyritään nippanappa alittamaan. Otetaan muutama ja lasketaan aikaa, minkä jälkeen uskaltaa hypätä rattiin poliisin pikavoittoa pelkäämättä.
Joukossa on myös edellisiltana pitkään ryypänneitä, jotka räknäävät, missä ajassa elimistö on ehtinyt polttaa siihen pumpatun viinan. Avuksi otetaan yhä useammin muutaman kympin maksava, valitettavan monesti liian alhaisia lukemia näyttävä alkometri.
Viisarin väräyttäjät rikkovat täysraittiudesta lähtevän rikoslain henkeä ja ottavat joka kerta tien päälle lähtiessään tietoisen riskin. Alhainenkin veren alkoholimäärä yhdessä muiden riskitekijöiden kuten väsymyksen, kiihtyneen mielentilan, ylinopeuden ja matkapuhelimeen puhumisen kanssa lisää riskiä joutua onnettomuuteen.
Syyksi liikenteen lieventyneeseen alkoholikäyttäytymiseen esitetään muun muassa eurooppalaistumista. Suomalaiset omaksuvat muiden maiden nautiskelukulttuureja ruoka- ja juomatapoineen. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta sitä ei pidä yhdistää liikenteeseen. Nautitaan vain lasi kaksi viiniä kossupullon tirpomisen sijaan, mutta pysytään kaukana auton ratista.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ehdotti hiljattain rattijuopumuksen promillerajan laskemista 0,5:stä 0,2:een. Myös liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat päätyivät vasta samalla kannalle. Lievimmille tapauksille Paatero esitti ajon välitöntä keskeyttämistä ja paikan päällä hoidettavaa sakkomenettelyä.
Lisäkeinot alkoholin vaikutuksen alaisena autoilevien seulomiseksi ovat kannatettavia. Etenkin sakotuskättä tulisi koventaa. Vain rahan menetys kun tuntuu kirpaisevan tarpeeksi. Sehän on se syy, miksi tuttavanikin hyppää siiderihöyryissään oman auton rattiin. Parinkympin taksi kotiin tuntuu muka liian kalliilta.
Tehdään maistissaan ajamisesta vielä kalliimpaa.