Pakettiin laitettiin sitä, mitä oli saatavilla: ohrajauhoja, leipää, sakariinia, uusia perunoita. Päälle kirjoitettiin sanat: Tuntematon sotilas.

Näillä koordinaateilla postitettiin myös villasukkia, lapasia ja vanhoista sarkahousuista ommeltuja kenkiä.

Helpin kylässä, toisen maailmansodan aikaan toimineiden lottien ja pikkulottien tekemien pakettien oli määrä tavoittaa ne suomalaissotilaat, joille kukaan ei lähettänyt mitään.

– Sotilaiden auttaminen oli meidän tärkein tehtävä. Vaikka ruokaa oli vähän ja kaikki oli kortilla, rintamalle lähetettiin niin paljon kuin suinkin. Yleensä kokoonnuimme meidän kotiin. Äiti ja isä olivat kuolleet, niin ei ollut ketään sanomassa, ettei saisi tulla, kertoo Pahtajoella asuva entinen pikkulotta Tyyne Lonnakko, 92.

Pahtajoella asuva entinen pikkulotta Tyyne Lonnakko kantaa mukanaan monia, raskaita muistoja. – Kaipaan miestäni, Mikkoa, joka kuoli vuonna 1985. Hän oli hyvä mies, ainoa mies, jonka kanssa olen ollut yhdessä. Sotamuistotkin kulkevat mukana joka päivä. Ei näitä minun juttujani kukaan jaksa kuunnella, mutta ei tämän ikäisen ihmisen päähän enää mahdu uusia ajatuksia, Lonnakko naurahtaa.

Kuva: Jussi Pohjavirta

Sota-aikana kaikkien panosta tarvittiin.