Lintulautojen pitäjille on tuttua, että ruokavieraat kesyyntyvät talven aikana. Vakituista reittiä ruokintapaikalle saapuvaa ihmistä väistetään lähimpien puiden oksille ja palataan takaisin heti, kun tarjoilija on poistunut kauemmaksi. Jos vielä malttaa hieman odotella ruokintapaikalla ja tarjoilla herkkuja kädestä, voi onnistua solmimaan hauskoja tuttavuuksia.
Kädestä syövät oravat eivät ole kovinkaan harvinaisia kaupunkien puistoissa enempää kuin omakotialueiden ja maaseudun pihoillakaan. Ruokintapaikkojen linnuista etenkin kuukkeli ja tiaiset ovat tunnettuja tuttavallisuudestaan. Sen sijaan siemensyöjät pitävät hieman pitemmän välimatkan ihmiseen.
Helpoimmin tuntuvat kesyyntyvän sellaiset lajit, jotka kätkevät ruokaa pahan päivän varalle. Ne liikkuvat vilkkaasti lintulaudan ja metsänreunan väliä ja suhtautuvat innokkaan uteliaasti kaikkeen ruokatarjontaan. Tosin kätkijöissäkin on poikkeuksensa. Esimerkiksi närhi, innokas varastoija, pysyy yleensä arkana.
Kesyt linnut ovat myös kiitollisia kuvattavia. Kuvasin hömötiaisen taivalkoskelaisen Kalevi Hirvosen ruokinnalta. Tässä parvessa oli useita lintuja, jotka vuorotellen hakivat ruokaa kädestä.
Omassa pihassani on kahtena talvena ruokaillut lapintiainen. Linnulla ei ollut rengasta tai muutakaan yksilöivää tuntomerkkiä, mutta sen käytös heti syksyllä osoitti, että viimetalvisia tuttuja ollaan. Tämä lintu oli sikäli epätavallisen kesy, ettei sen luottavaisuus ihmistä kohtaan rajoittunut pelkästään ruokintapaikan välittömään läheisyyteen.
Jorma Räisänen