Pienille lapsille tarkoitetut mönkijät, mopot ja moottorikelkat kasvattavat suosiotaan. Suuntaus näkyy muun muassa ylivieskalaisen Kärkkäisen tavaratalon moottoriosastolla.
"Taannoin saimme 101 kappaleen erän pikkumopoja. Ne myytiin loppuun neljässä päivässä", pienkonemyyjä Markku Nukari hymähtää.
Nukarilla on käsitys siitä, mihin pikkumönkijöiden, -mopojen ja -kelkkojen suosio perustuu.
"Hinnat ovat tippuneet. Mopoja on myyty halvimmillaan 179 eurolla."
Olennaisin kysymys liittyy kuitenkin ajopelien turvallisuuteen. Päävastuu lankeaa luonnollisesti vanhemmille, jotka ostopäätöksen tekevät.
"Esimerkiksi mönkijälle voi säätää maksimivauhdin. Lisäksi ajoa valvovalla aikuisella on naru, josta vetämällä kone sammuu", Nukari esittelee alle 40-kiloisille tarkoitetun ja korkeimmillaan 30-40 kilometrin tuntivauhtiin yltävän mönkijän turvalaitteistoa.
Suojavarusteiden merkitystä myyjät eivät voi koskaan korostaa liikaa. Varusteista tärkein on kypärä.
"Myös suojapukuja sekä hartia- ja polvisuojia menee paljon", Nukari huomauttaa.
Koneet ja pienet lapset muodostavat vaarallisen yhtälön. Toistaiseksi onnettomuuksien sumalta on vältytty.
"Kentältä ei ole kantautunut tietoja onnettomuuksista. Ilmeisesti ihmiset osaavat toimia pikkumönkijöiden ja vastaavien kanssa", ylikonstaapeli Hannu Tuomaala Ylivieskan poliisista aprikoi.
Pitkän linjan poliisi korostaa maalaisjärjen käyttämistä.
"Ensinnäkin lapsella täytyy olla aina valvoja. Ja valvonnan täytyy olla 110-prosenttista. Yleiselle tielle tai yleisesti käytetylle alueelle ei ole mitään asiaa", Tuomaala alleviivaa.
Mutta mihin raja vedetään? Esimerkiksi rivi- ja kerrostalojen pihat ovat ongelmallisia valvontakohteita.
"Yleensä asiaan otetaan kantaa vasta sitten, kun onnettomuus on jo tapahtunut. Ei poliisilla ole tarvetta mennä pihoille pyörimään. Ei siihen tosin ole resurssejakaan", Tuomaala pyörittelee.
"Jos pihalta löytyy vaikkapa autojen parkkiruutuja, ei mönkijöillä ajaminen ole käsittääkseni sallittua."
Sievissä asuvan Göösin perheen lapsille pikkumönkijä on tuttu kapistus. Seitsemänvuotias Mikael käsittelee mönkijää jo tottuneesti. Vauhdin hurma vie mukanaan.
"Ajaminen on aika mukavaa", Mikael myöntää.
Ajamisen pelisäännöt ovat Göösin perheessä selvät. "Ajaminen tapahtuu aina valvonnassani ja vain kotipihalla. Tielle meneminen on ankarasti kielletty", Mikaelin isä Pasi summaa.
Mikael ja tämän sisarukset ovat noudattaneet sääntöjä kuuliaisesti. Lapset tietävät, mitä tapahtuu, jos isän ohjeita ei noudata.
"Mönkijä jää silloin lukkojen taakse", Pasi Göös tarkentaa.
Perheenpää ymmärtää hyvin lasten kiinnostuksen mönkijöihin ja mopoihin.
"Isäkin on kerran käynyt mönkijällä postilaatikolla", Pasi Göös virnistää.