Maaseudun väkikato alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa myös pelastuslaitoksen toimintakykyyn. Nuorten miesten määrän vähentyminen esimerkiksi Kainuun alueella ja jopa Kalajokilaaksossa laittaa palopäälliköt ongelmalliseen tilanteeseen, kun vapaapalokuntaan ei ole tulijoita.
"Ongelma on suurin pienissä kunnissa, joissa väestöpohja on pieni. Kun ryhdytään laskemaan, että kuinka monta 18-30 -vuotiasta miestä on kussakin 2 000-3 000 asukkaan kunnassa, potentiaalinenkin porukka on erittäin vähäinen. Ja kun ne muutamatkin nuoret vielä vaihtavat asuinkuntaa tai lähtevät opiskelemaan, tilanne on todella huono", puuskahtaa Oulun lääninhallituksen pelastusylitarkastaja Pentti Kurttila.
Hän siirtyy ajatuksissaan vuoteen 2010, jossa palokuntalaisten löytyminen lienee nykyistä vielä vaikeampaa. Saattaa olla, että pelastuslaitoksen pelastajiksi tulevat naiset, joita on esimerkiksi Nivalassa ja Vaalassa sivutoimisina palokuntalaisina.
Toiset keinot käyttöön
Vaikka väki katoaakin kunnista, tulipalot eivät välttämättä vähene. Kurttila uskoo, että tekniikkaa joudutaan käyttämään tulevaisuudessa entistä enemmän. Käytännössä tämä tarkoittaa Sepeä eli helikopterisammutusta, joka on huomattavasti kallimpaa kuin perinteinen sammutus.
Oulu-Koillismaan pelastustoimen alueella on odotettavissa ongelmia. Suurin osa kunnista tukeutuu vapaaehtoisiin ja nuorten miesten määrän ennustetaan vähenevän reippaasti tulevaisuudessa.
Kunnissa joudutaan pohtimaan ankarasti, mistä pelastustehtävin löytyy riittävästi iältään ja kunnoltaan sopivaa väkeä.
"Näiden henkilöiden saatavuus alueen kaikkien kuntien alueella tulevaisuudessa on uhkakuva, johon pitää pystyä vaikuttamaan", Oulu-Koillismaan pelastustoimen johtaja Keijo Rantanen toteaa.
Keinoja voisivat Rantasen mukaan olla esimerkiksi uudet toimipisteet ja kuntarajojen yli ulottuva alueellinen toiminta.
Työttömän ei kannata
Päivärahauudistuksen jälkeen työttömien ei ole juuri kannattanut osallistua vapaaehtoistoimintaan palokunnan riveissä, sillä pienetkin sivutulot vaikuttavat päivärahan määrään, ja mikä ikävintä, sen maksaminen viivästyy. 1990-luvun puolivälissä sivutuloja sai kerryttää noin 700-750 markan edestä ilman seuraamuksia.
"Korvaus on aika minimaalinen, kuudesta seitsemään euroa tunnilta plus hälytysraha. Jos tämä summa jo vaikuttaa päivärahaan ja viivästyttää sen maksamista, niin moni kyllä katsoo, ettei se maksa vaivaa", Kurttila tuumaa.
Asia ei ole kohentunut, vaikka kenttä on tehnyt kaikkensa eduskuntakyselyitä myöten. Vastaukseksi on tullut, ettei pelastusalaa voi käsitellä eri tavalla kuin muita aloja.
"En ymmärrä yhtään, miksi ei voisi. Ei meille ole mitään ongelmaa raportoida, että kyse on pelastustoimen henkilöstöstä ja palkanmaksajana on kunta, vuodenvaihteesta lähtien alueellinen pelastustoimi", Kurttila painottaa.
Hänen mukaansa työttömät olisivat VPK:n kannalta tärkeä ryhmä, sillä hälytyksiä tulee eniten päiväsaikaan ja muut VPK-laiset ovat töissä. Lääninhallituksilla ei ole tilastollista tietoa siitä, minkä verran alueen kuntien sivutoimisissa pelastustoimen töissä on mukana työttömiä, vai ovatko kaikki jo jättäneet hommat.
Porukka vaikea kasata
Samoilla linjoilla Kurttilan kanssa on Vihannin puolivakinaisen palokunnan palopäällikkö Eero Hiltunen, jonka miesvahvuus on parhaimmillaan arkipäivisin kello neljän jälkeen. Muutama työttömäksi jäänyt on sanonut maksun viivästyksen olleen ratkaiseva tekijä, miksi on lyönyt tulenkestävät rukkaset naulaan.
"Kyllä tämä asia pitäisi saada kuntoon. Lähdöt eivät ole vielä viivästyneet, mutta joskus porukka on äärimmäisen vaikea saada kasaan. Saattaa olla että vaikka paikalla olisikin miehiä, niin yksikään heistä ei ole savusukeltaja", Hiltunen selvittää käytäntöä.
Ongelmia tuottaa myös se, että vapaapalokuntalaisten kierto on nuorten kiihtyvän muuttoliikkeen vuoksi nopeaa. Kun nuoren miehen saa opetettua talon tavoille, on todennäköistä, että tämä muuttaa pian opiskelujen perään.