Hiljattain Oulujokisuuhun valmistunut kalatie on osoittautunut toimivaksi. Pikkukaloja on jo noussut kauneuspadon yläpuolelle parvittain. "Ahventa, särkeä, seipiä ja salakkaa", Merikosken voimalaitoksen käyttöpäällikkö Yrjö Vilhunen luettelee.
"Hauista ja lohista on näköhavaintoja. Arvokalaa ei mene vielä massoittain", Vilhunen lisää.
Erityisesti lohen nousun odotetaan virkistyvän elokuulla. Poikalohien liikkuminen jokea ylös tulee jatkumaan syyskuulle saakka.
Tällä hetkellä voimalaitoksen juoksutus on heikkoa, sillä Oulujärven veden pinta on alhaalla. Siksi mereen ei virtaa kaloja jokeen houkuttelevaa makeaa vettä. Kalatiellä tapahtuvaa liikettä voidaan tulevaisuudessa seurata tarkasti, sillä portaan yläpäähän tulee valvontalaite. Digitaalinen skanneri tunnistaa jopa kalalajit siluetin perusteella. Lisäksi se pystyy arvioimaan kalojen pituuden ja painon.
Oulujoella kalat pystyvät nyt nousemaan Muhokselle Montan voimalaitokselle saakka. Muhosjoki ja Sanginjoki haarautuvat jo ennen voimalaitosta, ja on todennäköistä, että osa kaloista hakeutuu myös niihin. "Se riippuu siitä, mihin kala on leimautettu. Kun Fortum ja Oulun Energia ovat hoitaneet istutusvelvoitetta, lohia on leimautettu Oulujokeen", Vilhunen kertoo.
Istutetun poikasen täytyy uiskennella tietty aika kotivesillään, jotta se tunnistaa ne myöhemmin, kun nousun aika koettaa.
Merkkikaloja Sanginjokeen
Viime vuonna alkanut Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskusten toteuttama projekti tutkii taimenen poikastuotannon mahdollisuuksia Sanginjoella ja Muhosjoella, kertoo Oulun kaupungin kalabiologi Kari Hanski.
Sanginjokeen laskettu 250 taimenen ja 250 merilohen poikasta merkkikaloiksi. Tunnistuslaattojen avulla voidaan seurata, päätyvätkö kalat takaisin samoihin vesiin, joihin ne alunperin laskettiin.
Kokonaan toinen asia on kalojen luonnollinen lisääntyminen. Kulku Oulujokeen ehti olla poikki 50 vuotta."Kalatie vain mahdollistaa istutetun kalan Oulujokeen nousun. Se lisää vapaa-ajan kalastuksen mahdollisuuksia Monttaan saakka. Oulun Energia on poistanut tulpan", Vilhunen sanoo.
Esimerkiksi lohikalojen luonnollinen lisääntyminen riippuu monesta tekijästä. Mädin ja maidin ne kyllä laskevat, mutta olosuhteiden täytyisi olla otolliset. Veden laatu, lämpötila ja virtaus vaikuttavat. Luonnollinen lisääntyminen vaatii myös sorapohjan.
Hanskin mukaan sopivia lisääntymispaikkoja löytyy, mutta ongelmaksi voi tulla veden laatu, joka on 50 vuoden aikana huonontunut. Esimerkiksi soiden ojituksen vuoksi jokiin on tullut aineksia, jotka ei sinne kuulu.
Kalatien rakentajat joutuvat ottamaan huomioon myös kalatautiriskin. Jo sopimusehdoissa velvoitetaan tautitarkkailuun. Hanski myöntää, että riski on olemassa. Esimerkiksi syksyllä 2000 vaellussiian mukana kulkenut virus aiheutti ongelmia Oulujoella. Poikaset tosin pystyttiin istuttamaan merialueille, mutta sisävesiin niitä ei saanut päästää.
"Nyt päästettiin hevonen tallista", Hanski sanoo.
Montan alapuoli, Muhosjoki ja Sanginjoki on jo nyt luokiteltu kalatautialueeksi, jolta Montan yläpuolelle tai muuallekaan Suomeen ei saa elävää kalaa viedä.